Viime viikon torstaina 13.9.2012 järjestimme yhdessä Dxxan kanssa ensimmäiset Name droppailun SM-kilpailut Helsinginkadulla Pacificossa. Meille tapahtuma oli alusta alkaen eräänlainen performanssi ja yhteinen vitsi. Koko homma lähti käyntiin Facebook-keskustelustamme, jossa pohdimme miten kehittää poikkitaiteellista Kynäniskaklubiamme, jonka open mic -osuus oli ollut viime aikoina hieman vaisu. Dxxxa totesi, että name droppailu voisi olla sopivan aivokuollut idea, mikäli muistan sanavalinnan oikein. Innostuin ideasta välittömästi!
Kaksi päivää keskustelumme jälkeen myös
NYT-liite innostui ideasta lähettämäni
tiedotteen myötä. Sähköpostiini alkoi heti tulla kaikenlaisia kyselyitä säännöistä, ilmoittautumisesta ja muista vastaavista asioista. Kisoihin piti alkaa suhtautua hieman aiempaa vakavammin, sillä tapahtumaan olisi joku oikeasti tulossa paikalle. Annoin NYTin lisäksi myös muutaman muun haastattelun ja yritin kierrellä kun konseptista kyseltiin yksityiskohtaisemmin. Siinä vaiheessa emme olleet vielä edes miettineet sääntöjä vaan olimme lähinnä keskittyneet puskaradion huudattamiseen.
Päätimme tehdä kisoille oman ilmiasun ja löysimme siihen tehtävään mahtavan graafikon
Toni Halosen. Toni suunnitteli meille diplomit, banderollin, ilmoittautumislaput ja logon. Päätimme tehdä myös mainoksen. Tapahtuman budjetti oli alusta alkaen ollut lievästi sanottuna vaatimaton. Ystävämme Joonas suostui kuitenkin kuvaamaan meille "mainoksen". Menimme purkittamaan mainosklipin hänen vintilleen.
Mainos kuvattiin ainoastaan kaksi kertaa, sillä sekin oli etukäteen äärimmäisen tarkasti mietitty (läheisessä kuppilassa juuri ennen kuvaamista).
Konseptin ympärillä oli hämmästyttävän paljon kuhinaa. Kaikkia varmaankin kiinnosti nähdä mistä helvetistä oikein olisi kysymys. Olimme D:n kanssa myös itse kiinnostuneita näkemään mitä kisoista tulisi. Kilpailupäivänä saimme suostuteltua vielä
Janne Masalinin pisteiden laskijaksi ja
Sara Valliojan kuvaajaksi. Sitten olimmekin "valmiita" kohtaamaan totuuden.
Kilpailuun osallistui 10 ihmistä ja tapahtumaa tuli seuraamaan arviolta 150-200 ihmistä. Kukaan ei tiennyt juurikaan säännöistä, eivät tuomarit eivätkä osanottajat. Olimme ainoastaan ilmoittaneet, että kullakin kilpailijalla on 90 sekuntia aikaa tiputella nimiä. Sai tiputella julkkiksia, tuntemattomia ja sellaisia joita ei ollut olemassakaan. Kaikki keinot olisivat sallittuja ja tuomarien mielivaltaisuus pitkälle vietyä. Olimme luvanneet antaa pisteet jokaiselle esityksille sekä suullisen palautteen kustakin droppailusta. Näin myös teimme. Voittajaksi lopulta selviytyi kolmannella kierroksella
Joel ja yleisön suosikiksi
valikoitui
Ilari Tulkki. Oma suosikkihetkeni kisassa oli, kun Tulkki kesken droppailujensa esitti äärimmäisen tärkeän kysymyksen:
kuka on bätmän?
Kilpailu kesti yhden tauon kanssa yhteensä noin kaksi tuntia, joka oli pituudeltaan selkeä maksimi. Näin jälkikäteen arvioituna tuomariston rooli itsekeskeisinä kusipäinä oli myös turhan iso. Äänentoistokaan ei pelannut kovin hyvin, joka oli sekin varsin valitettavaa, vaikkakin meistä riippumatonta. Tunnelma oli kuitenkin mielestäni hyvä ja koko ajan ilmassa oli tunne, että ollaan tekemässä jotain ihan uutta. Nyt, muutama päivä kisojen jälkeen, minulla (sekä toivottavasti yleisöllä ja kisaajilla) on name droppailusta jo selkeämpi kuva.
Vaikka kokonaisuus oli vähintäänkin gonzoisa kokemus, tykkäsimme siitä kovasti. Siksi olemmekin päättäneet järjestää ensi vuonna uudet SM-kilpailut! Mahdollisesti jopa eri karsintakaupunkien kanssa, mikäli vain muutkin paikkakunnat innostuvat lähtemään mukaan? (yhteydenotot: harri.hertell@gmail.com)
Kiitämme lopuksi kaikkia kilpailijoita, joita ilman tätä taideteosta ei olisi ollut mahdollista toteuttaa! Kiitämme myös mediaa, että saimme performanssillemme arvoisensa yleisön! Tahdomme erityisesti kiittää myös yleisöä, joka ennakkoluulottamasti saapui seuraamaan performanssiamme! Suomi on rohkeaa, urheiluhullua kansaa.
Ensi vuonna sitten uusiksi! Dägä!
Kirkkonummella 17.9.2012
Harri Hertell, pätevöity name dropping tuomari vuodesta 2012
