tiistai 31. maaliskuuta 2015

 
Poster by Mirva Malmgren.



Lavarunouden lippulaivaklubi Poetry Jam seilaa kuumissa huhtikuisissa vesissä, kun lavarunous ja rap valtaavat Cafe Mascotin torstaina 16.4.2015. Illan kutsuvierasesiintyjät tulevat tällä kertaa kaikkiaan viidestä eri Afrikan maasta.

Esiintyjäkaarti huhtikuun runojameissa on harvinaisen monipuolinen: tekstejään esittämään saapuvat Dodou Touray (Gambia), Ike Chime (Nigeria), Hossni Boudali (Länsi-Sahara), Papa Zai Yikona (Sambia) sekä nuori marokkolaisräppäri El Haqed, joka saapuu Suomeen vapauduttuaan mielipidevankeudesta kotimaassaan.

Helsinki Poetry Connectionin vierailevana äänenä ja tuottajana nähdään ja kuullaan elävä legenda ja rap-aktivisti Paleface, jonka afrovaikutteisista kappaleista runoyleisö pääsee illan aikana nauttimaan.

Myös illan dj lataa iltaan spesiaalimaustetta, sillä dj Fredrik Lavik tunnetaan eräänä maailman johtavista afromusiikkituntijoista.

Illan huimasta ja kokonaisvaltaisesta tarjonnasta johtuen suosittua open mic -osiota ei tällä kertaa järjestetä, mutta tilaisuuksia tarttua itse mikrofoniin tullaan tarjoamaan HPC:n puolesta toistakymmentä pitkin vuotta, mm. toukokuun suurissa kevätkauden päättäjäisbileissä!

Afrikka-teemailtaa juontaa yhdessä Palefacen kanssa runoilija ja HPC-aktiivi Kasper Salonen. Poetry Jam -klubin järjestävät Helsinki Poetry Connection ja Nuoren Voiman Liitto. Tapahtuma on pääsymaksuton.

Tämän kaltaista kansainvälistä runouden superiltaa ei usein näe. Saapukaa siis sankoin joukoin Mascotiin, ja kokekaa kansainvälinen kattaus järisyttävää sanataidetta!

Yhteydenotot:

Helsinki Poetry Connection / Kasper Salonen
helsinkipoetryconnection@gmail.com

http://hkipoetryconnection.blogspot.com/

---

The Poetry Jam, one of Finland's foremost event series featuring spoken word, rap, poetry, and music, will sail into Cafe Mascot (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) on Thursday, April 16, 2015. This time the popular poetry event will feature an international line-up of very special guests from five different African countries.

Performing their original material in English are poets Dodou Touray (Gambia), Ike Chime (Nigeria), Hossni Boudali (Western Sahara), Papa Zai Yikona (Zambia), and Maroccan rapper and human rights advocate El Haqed (also known as L7a9d).

That's not all: the Helsinki Poetry Connection is also proud to collaborate with celebrated rapper and musical activist Paleface, who will be performing a set of afro music-inspired verbal mastery.

In charge of the night's breaktime beats is likewise a musical luminary, the internationally famed dj Fredrik Lavik.

Due to the special nature of the evening the popular open mic will not be organized this time around, but fear not! The Helsinki Poetry Connection will organize open mics all through the year at least once a month: at Kiiski Open Mic, during a special segment at the final springtime Poetry Jam fest in May, and at three outdoor poetry events coming up in the summer!

The night of multilingual poetry in motion will be hosted by spoken word poet Kasper Salonen along with featured producer Paleface. The Poetry Jam club is organized by the Helsinki Poetry Connection and Nuoren Voiman Liitto, and entrance is free of charge.

Don't miss out on one of the most jam-packed international poetry events of the whole year! See you in Mascot!

Contact:

Helsinki Poetry Connection / Kasper Salonen
helsinkipoetryconnection@gmail.com

http://hkipoetryconnection.blogspot.com/

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Vinkkejä runotapahtuman ja open mic - tilaisuuden järjestämiseen koulussa

UNESCO:n Maailman runouden päivää vietetään 21.3.2015.
Ennen Maailman runouden päivää vietetään runouden teemaviikkoa, jota voi viettää niin kotona, koulussa kuin työpaikallakin. Viikon tarkoituksena on herättää keskustelua runouden tilasta, mutta tuoda runot myös keskelle ihmisten arkipäivää. Mukana ovat  Nuoren Voiman Liitto, Nihil Interit, Helsinki Poetry Connection, Teos ja WSOY.

Helsinki Poetry Connection ottaa osaa teemaviikkoon järjestämällä tuttuun tapaan runotapahtumia, mutta tarjoaa nyt myös ytimekkäästi neuvot siitä, miten ne olisi helposti järjestettävissä esimerkiksi koulussa.



Vinkkejä runotapahtuman ja open mic - tilaisuuden järjestämiseen koulussa

1. Runon kirjoittamisen työpaja

~Sellaista runoa ei olekaan, joka ei soveltuisi ääneen luettavaksi tai esitettäväksi.~

Koska runon kirjoittaminen on yleensä hyvin henkilökohtaista, runon kirjoittamisesta itse runon esittämiseen voi olla hyvinkin pitkä matka. Ennen runon esittämistä oppilaiden kesken olisi hyvä järjestää runon kirjoittamisen työpaja.
Ympäristön, jossa runoja kirjoitetaan, soisi olevan rauhallinen, eikä tunnelma saa olla kiirehtivä tai painostava. Luottamuksellinen suhde opettajaan tai ohjaajaan on runon kirjoittamisen ja esittämisen tilanteessa ensiarvoisen tärkeää ja opiskelijoiden kesken tulisi olla sopimus siitä, etteivät tekstit leviä tilaisuuden ulkopuolelle, ellei niitä erityisesti kirjoiteta jaettaviksi.

Hyvän vastaanoton nuorten keskuudessa ovat saaneet muun muassa Lava-antologiasta (Poesia 2013, http://www.poesia.fi/lava-antologia/) löytyvät räppitekstit, runoilija Jarkko Jokisen teos Uneni sijaitsevat sammakoiden valtateillä  ja Juho Niemisen runoteos Saattaa sisältää pähkinää  (molemmat Helsinki Poetry Connection). Myös Kirsi Kunnaksen, J.K. Ihalaisen ja Vilja-Tuulia Huotarisen runot toimivat esitettyinä erinomaisesti. Vanhemmille opiskelijoille voi suositella vaikkapa Sirkka Turkan yksinkertaista ja koskettavaa ja myös rytmillisesti kiehtovaa runoutta.

Youtubesta löytyy huomattava määrä niin räp- kuin spoken word -esityksiäkin, ruotsalainen Kung Henry Bowers, amerikkalainen Saul Williams ja suomalainen Dxxxa D kannattaa ainakin tsekata. Helsinki Poetry Connection on myös julkaissut runoutta, räppiä ja musiikkia yhdistävän CD-julkaisun nimeltään Poetry Jam, joka on kirjastoista lainattavissa, ja lisäksi kollektiivin aktiivit ovat ahkerasti julkaisseet omia äänitteitään.

Nämä ovat muutamia esimerkkejä, joita voi hyödyntää inspiraation hakemisessa ja tyylien esittelyssä. Myös omien suosikkilaulunsanojen esittäminen voi kiinnostaa oppilaita.

2. Runon esittäminen

Itse kirjoitetun runon esittäminen on yleisesti ottaen jännittävää iästä ja kokemuksesta riippumatta. Yleensä suhde tekstiin muuttuu painavammaksi ja merkittävämmäksi, kun kyseessä on oma runo. Joskus ajatus siitä, että jokainen lukisi runonsa vuorollaan, helpottaa esittämistilannetta. Joku, joka ei pääsekään lukemaan, koska ei uskalla ilmoittautua, voi pettyä. Myös ohjaajan oma esiintyminen voi madaltaa kynnystä nousta toisten eteen! Esitystilaisuudessa voi olla luettavana omien tekstien lisäksi toisten kirjoittamia suosikkitekstejä.

Esiintyminen on herkkä tilanne, eikä palautteen antaminen heti esitystapahtuman jälkeen sovi kaikille, ja se voi latistaa osaltaan jo uskaltamisen riemua. Hyvänä palautteena toimivat raikuvat aplodit esityksestä riippumatta. Helsinki Poetry Connectionin open mic -tilaisuuksissa ensikertalaisille annetaan kuuluvat suosionosoitukset.
Ohjaaja voi tarjota henkilökohtaisen palautteensa esityksestä myöhemmin niille, jotka palautetta kaipaavat. Palautteessa kannattaa suosia kautta linjan positiivisuutta, ja kritiikin sijaan ehdottaa mieluummin muutoksia. Myös kirjailijoihin ja runoilijoihin tutustuttaminen käy luontevasti palautteen kautta.

Jos oppilas on vahvasti esiintymisorientoitunut, palaute voi keskittyä myös itse tekniikkaan. 
Eräs erittäin yksinkertainen ja hyvä ohje on muistuttaa hyvästä ryhdistä ja siitä, että suuta kannattaa pitää kohtalaisen auki lausuessa. Joitakin kirjoittajia myös häiritsee paperista lukeminen, vaikka he eivät tiedostaisikaan sitä. Toisia voi myös kannustaa opettelemaan tekstin ulkoa, ja ottamaan lavalle mukaan vain pienen lapun, jossa tekstin pääkohdat olisi ranskalaisin viivoin. 

Parhaimmillaan runonlausunta vapauttaa ujoudesta ja nostaa esiin kunkin esiintyjän oman persoonan. Tämä onnistuu vain siten, että voi aloittaa turvallisessa ympäristössä ihmisten keskellä, jotka suhtautuvat runotilaisuuteen myönteisesti. Vaikka lavarunoudessa on vaikeaa erottaa tekstin lukijaa itse tekstistä, voi olla hyvä muistuttaa paikalle tulleita vieraita tai muita oppilaita siitä, että teksti on fiktiivinen, eikä välttämättä rakennu esittäjänsä omista kokemuksista.

3. Runotapahtuman järjestäminen / open mic -tilaisuuden järjestäminen

Helsinki Poetry Connection järjestää kahta säännöllistä lavarunouteen keskittyvää runoklubia, Kiiski Open Mic -klubia Töölössä, joka nimensä mukaisesti keskittyy avomikkiin. Lava kaikenlaisille esityksille on vapaa. Poetry Jam –klubi on tarkoitettu ennen kaikkea sanataiteen ammattilaisten areenaksi, mutta myös näillä klubeilla on erityinen avomikkiosuus. 

Open micilla tarkoitetaan juonnettua tilaisuutta, jossa kuka tahansa voi esiintyä. Ajatusta voi pohjustaa oppilaille ennakolta. Usein sana "runous" pitää sisällään jäykkiä ennakkokäsityksiä. Näitä voi karistella mm. sillä, että runoklubeilla esiintyy niin rap- kuin spoken word –artistejakin. 
Tilaisuudessa olisi hyvä olla nuottiteline, josta tekstejä on helppo lukea. Kevyen äänentoiston käyttäminen tilaisuudessa selkeyttää esitystilannetta. Mikrofoni auttaa esiintyjiä, jotka lukevat luonnostaan hiljaisella äänellä. Tilassa säilyy myös rauha, kun myös takariveissä kuullaan, mitä esiintyjä kertoo. Mikrofonin käyttöön kannattaa tutustuttaa lyhyesti. Jotkut oppilaat voivat soittaa omia biittejään taustalla. Tällöin kannattaa varautua aux-piuhalla.

Ohjaajan olisi hyvä pohdiskella ennen tilaisuutta tapahtuman luonnetta. Toiset opiskelijat nauttivat intiimimmästä runoklubista, jossa on vähemmän osallistujia, kun taas toiset pitävät suuresta estradista, hyvästä äänentoistosta ja mahdollisuudesta päästä näyttäytymään. Kannattaa miettiä, onko runoklubi avoin kaikille koulun oppilaille vai onko se oman ryhmän juttu. Kenties mukaan halutaan kutsua myös vieraileva runoilija?

Open micissa ideana on kuitenkin, että kaikki pääsevät lavalle!


YK:n alainen kasvatus-, kulttuuri- ja tiedejärjestö UNESCO juhlistaa joka vuoden maaliskuun 21. päivänä runouden voimaa kulttuurin, luovuuden ja innovaation lähteenä. UNESCO painottaa julistuksessaan runouden päivästä, että päivän myötä halutaan tukea kielellistä monimuotoisuutta runoilmaisun kautta. Maailman runouden päivää on vietetty vuodesta 1999 lähtien. 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Päästäkirjoitus: Liikuttavat jäsenet

Päästäkirjoitus: Liikuttavat jäsenet


Helsinki Poetry Connection järjesti torstaina 12.2.2015 pienimuotoisen ja rennon tapaamisen, joihin yhdistyksemme kaikki jäsenet kutsuttiin. Hallituksessa istujien ja aktiivijäsenten lisäksi paikalle saapui kolme ihmistä, jotka muistuttivat minua siitä, minkä takia teen HPC:lle hommia.

Olin tuona helmikuisena torstaina herkässä mutta samalla suojatussa mielentilassa, sillä eräs hetkellinen muutos elämässäni oli vasta pari viikkoa vanha ja mm. unirytmini kapinoi uusia puitteita vastaan. Tulin Porvoonkadun baariin myös suoraan pitkän koulupäivän päätteeksi, suunnittelematta illan kulkua ollenkaan ja tietämättä, mitä illanviettomme aikana oikeastaan tapahtuisi. Jollakin tavalla jäsenillan merkitys muodostui siinä illansuussa minulle kuitenkin suureksi, koska tietynlaisesta stoalaisuudestani huolimatta huomasin kysyväni itseltäni samoja retorisia kysymyksiä, kuin jonkin tuottamani runotapahtuman aattona: Tuleeko kukaan? Kiinnostaako ketään? Kannattaako kiinnostaa?

Vastaus oli ja on tietenkin että tulee, kiinnostaa ja kannattaa. Tärkeiden asioiden äärellä mieli kuitenkin muodostaa siltoja pitkin poikin mahdollisuuksien välille, johtaen myös worst case -skenaarioihin. Tämä on inhimillistä, ja sanoisin että varsinkin yleisötapahtumia järjestäville tuttu ajatusketju.

Olin ensimmäisenä paikalla, ja puolityhjyyttään kumiseva BaariBaari tuntui pitkän päivän päätteeksi paitsi hämmentävältä myös oudon levolliselta. Tilasin kahvin, kirosin kämppääni unohtamiani runokokoelmiani (joita ajattelin että voisin kaupitella), mutta asetuin. Aktiivejamme ja hallituslaisiamme valuikin sitten kapakkaan puolen tunnin sisään hyvät kymmenisen, ja heti tunsin kuinka lämmin toveruus — joidenkin kohdalla myös sanataiteelliseksi tavaksi muodostuneen hellän ja rakastavan vittuilun autuus — valtasi minut. Hyvinhän tämä menee, ihan sama vaikka yhtäkään jäsentä tai uutta naamaa ei tulisi. Se olisi tietenkin ollut murskaava sääli, mutta siitäkin oltaisiin voitu yhteishengessä jutella, tulla kehittäviin johtopäätöksiin, ja pitää samalla hauskaa. Ja hauskaa pidimmekin!

* * *

Dj:n saappaisiin astunut väistyvä perustajamme soitteli levyjä, legendaarinen Willie Colon -t-paita yllänsä, vankkana hahmona taustalla, jättäen konkreettisesti keskustelun avaukset meille muille, jotka HPC:n lipun alle olemme vuosien saatossa kerääntyneet ja sinne jääneet vaihtoehtokulttuurin tyrskyjä virnuillen luovimaan.

Paikalle saapui kolme meille muille entuudestaan kohtuullisen tai täysin tuntematonta reipasta henkeä, ja jokainen heistä oli erilaisista mutta silti samoista syistä paikalla. Motivaatioksihan toimintaan mukaan tulemiseen riittää mainiosti esim. "noku vois jotain" tai "kun toi runous on niinku jees" tai vaikka "I like turtles". Yksikään meidän aktiivijäsenistämme eli nykyisistä Hommain Hoitajista ei ole ottanut ensiaskeliaan mitään viisivuotista toimintasuunnitelmaa laukussaan roijaten tai tiedotusstrategiaa hypistellen tai klubikonsepteja tursuten. Eikä kaikkien tarvitse edes päätyä tuottamaan, juontamaan, suunnittelemaan tai järjestämään. Riittää että (ki)innostaa, että todistaa sen itselleen ja että ottaa kontaktia. Koska kontakti(e)n luomisesta — niin kovin lukuisin eri tavoin — runokollektiivissamme ja itse lavarunoudessa on lopulta kysymys. Ilman kosketuspintaa, ilman kosketusta, ei synny mielestäni yhtään mitään mielenkiintoista tai kehittävää, saati sitten runollista.

Kun kaikki tulijat olivat aloillaan, esittelimme kukin itsemme, ja jo tämä reflektiivinen teko sai minut erityiseen vireystilaan. Tässähän me olemme, täältähän me olemme tulleet. Aktiivijäsenet kuvailivat kolmikolle HPC:n toimintaa tarkemmin, puhuimme avoimesti haasteista, toiveista ja niistä vasta muotoutumassa olevista suunnitelmista, joita kollektiivillamme tulevaisuuden varalle on. Keskustelumme siirtyi kohti kirjoittamisprosessia, esiintymistä, vastuun kantamista, muiden kohtaamista, ja myös muihin aiheisiin, joista sain sekä vastaanotettua että ilmaistua oivalluksilta tuntuvia ajatuksia. Ilta oli täysin onnistunut ja miellyttävä, ainakin minun näkökulmastani.

* * *

Käteen jäsenillastamme minulle jäi lopulta kaikkein sitkeimmin kaksi asiaa. Ensimmäinen koskee tulevaisuuden rooliani Helsinki Poetry Connection ry:ssä, nimenomaan askeleen ottamista kohti vielä vastuullisempaa tehtävää, kuin se mitä nykyään hallituslaisena ja tapahtumiemme tuottajana, suunnittelijana ja juontajana toteutan. Tämä on ollut minulle pitkään syystäkin kutkuttava mutta kauhistuttava ajatus, koska tiedän miltä tuntuu kun puraisee enemmän kuin voi nielaista (anteeksi anglismi) ja kokee alituista ahdistusta omasta jaksamisestaan, osaamisestaan ja halukkuudestaan toimia valitsemansa vastuutehtävän mukaisesti. Se, että edes raotin tätä erityistehtävän mahdollisuutta sisäisesti kertoo äärimmäisen paljon siitä energiasta, jonka koin tämän rennon ja rehellisen istujaisen aikana.

Toiseksi tajusin, että jäseniltoja ja jäsenillemme suunnattua toimintaa pitäisi järjestää enemmän. Paitsi kollektiivina niin myös yhdistyksenä jäsenemme ovat elinehtomme siinä missä vaikkapa tapahtumamme mahdollistava rahoitus. Muuntautumatta ei yksikään kulttuurijärjestö (tai ehkä yhtään mikään?!) pysy pinnalla, hengissä hengittämässä, ja siihen tarvitaan ajattelijoita ja tekijöitä. Uusiutuminen on tietenkin myös taiteen ja runouden perusominaisuuksia siinä missä sen teoreettis-retorisesti mutta väkevästi toitotettu ajaton totuuskin. Plus uusien, samoista asioista innostuneiden ja ennakkoluulottomien ihmisten kohtaaminen vähän intiimimmässä hengessä kuin täyteen pakatun runokeikan taukojen aikana on helvetin hauskaa.

Ironista kyllä, tällaisten istujaisten järjestämiseen tarvitaan resursseja, eli tilaa ja aikaa ja, kuinka ollakaan, ihmisiä. Järjestämään itse tilaisuudet ja kutsumaan sekä tulevia että olemassa olevia jäseniämme tutustumaan toisiinsa ja meihin. HPC:n hallituksen jäsenet ja aktiivitoimijat ovat toiminnassa mukana silkasta tekemisen riemusta ja koska veri siihen vetää, mutta kukaan meistä ei tee tai voisi tehdä yhdistyshommia päätoimisesti. Olemme kiireisiä ja moniaalle suuntautuvia ihmisiä, joka tarkoittaa että parhaista tarkoitusperistämme huolimatta jotakin jää välillä tekemättä. Se on ehkä ymmärrettävää, ottaen huomioon että järjestämme lähemmäs kolmekymmentä tapahtumaa vuodessa ja samalla teemme erilaisia leipätöitä, opiskelemme, käymme harrastuksissa, kirjoitamme runoja, jne.

Mutta tämä resurssiristiriita on asia, jonka haluamme ratkaista. Haluamme sekä jakaa rakasta taakkaamme että tarjota teille enemmän. Kutsumme itseämme sitkeästi "kollektiiviksi" juuri siksi, että alusta asti ajatus itsestämme yhdistyksen hallituksen jäseninä ylhäältäpäin mandaatteja sanelevina kulttuuriautokraatteina on tuntunut typerältä. Yhdessä tapahtuu enemmän.

Kaunista ja aurinkoista kevättä! Jatkakaa kirjoittamista, ihmettelemistä ja yhdessä tekemistä – ja tietenkin HPC:n vaiheiden seuraamista. Dägä!

Rakkain terveisin,

Kasper Salonen

- - -

Poeditorial: Dear Members

The Helsinki Poetry Connection organized a low-key sit-down on Thursday Feb 12, 2015, to which we invited all of our members. In addition to our board members and several other active participants, three newcomers joined us in a bar in Alppila. The resulting conversations helped remind me of why I produce and host events for the HPC, and will continue to for a long time.

That drizzly evening found me in strange spirits, as a recent change in my living situation had deprived me of sleep and messed with my head. I also arrived at the Porvoonkatu bar fresh from a grueling school day, without any prior conception of what the members' night would bring or what my part in the little meeting would be. The get-together soon had me in high spirits, however, and as on the eve of any important night I've helped put together I found myself asking questions like: Will anyone come? Is anyone even interested in this? Should they be?

The answers to these questions were – and are always – yes, yes and yes. Many of us ask ourselves questions like these when something means a great deal to us, when the significance of some event makes us scramble for worst case scenarios despite ourseves. This is entirely natural, and a necessary evil for people who produce events as well.

I was the first to arrive at the Porvoonkatu Bar, which was all but empty and resonated with a sort of peaceful anxiety – or maybe it was me who was resonating. I ordered a coffee, kicked myself for forgetting my plastic bag of poetry collections (in which I thought I would try to interest some of the members), but I got over it and settled in. Within the next half hour, friends and colleagues drifted in, switching the mood from dour to jovial in no time. This'll be just fine, I thought to myself, even if no new faces make it. It would have been a deplorable pity had that happened, but the rest of us would still have talked, joked, planned, and goofed around like we always do. In the end, fun was certainly had by all!

* * *

Our meet-up featured a dj of our very own in the form of our spiritual leader and soon-erstwhile chairman, who bobbed his head and flipped discs behind us solid as a rock, sporting his legendary Willie Colon t-shirt. We were left to our own devices, we who had been weaned from his tutelage over an extended learning period that had found a natural fruition in our joint vision and camaraderie.

Five people, three of whom were previously unknown to us, arrived as well and took their seats among us, probably wondering a little at our motley crew of poets. Each of them had come, for the same reasons and for different ones, with different energies and a shared curiosity, perhaps for something they couldn't exactly place. Any reason for joining in is reason enough, no motivation is too meager or too vague to not find its place among our collective. Not one of our now seasoned active members or producers took their first steps in the Helsinki Poetry Connection with fully-formed concepts or five-year plans in tow. And no one has ever been obligated to start organizing, hosting, planning, or developing events for us. It is enough to show interest and passion, to find courage and make contact. Because contacts, connections, in all possible forms, are what our collective and all of live poetry is about. Very few truly meaningful insights can be reached without a common touchstone – without touch – and poetry is among those things. It must be nurtured.

When everyone had found their spots and their drinks, we went around the table and introduced ourselves, and this reflexive exercise increased my feeling of awareness. Here we are, look how far we've come. Our active members described the HPC's ethos and various clubs to those who were not in the know, and we talked openly about the challenges involved in what in Finland has come to be called stage poetry, and about our grand plans for the future. The conversation veered towards writing, performing, responsibility, encountering others, and many related subjects that set my mind awhir. I feel the night was a complete success, a warm meeting of kindred thinkers.

* * *

What I took away from our members' night involved two things especially. The first concerned my future role in our association, a conviction that I should not back away from duties that are only draining if they are approached with mental blocks. This has been a genuine concern of mine for a long time, because I happen to know what it feels like when you bite off more than you can chew – not only did things stick in my throat but they also chewed me up (there's a "Soviet Russia" joke in there somewhere...), and that is not something I want to experience ever again if I can help it. The fact that I even approached the idea of taking on an even more central role on our board was testament to the energy I felt and gained during our meeting.

Secondly, I realized that members' evenings and other activities and perks for our membership are something the HPC needs to increase. Not only as a collective of people, but as a registered association our members are our lifeblood. Without adapting, no cultural association (or anything really) can flourish, and development requires doers and thinkers. Renewal is, of course, implicit to all poetry and art. Not to mention that running into and getting to know and forging new contacts with broad-minded people is an absolute blast.

Slightly ironically, gatherings like the one we held at the Porvoonkatu Bar is an issue of resources – to bring people together, we need people to make bringing people together possible, not to mention time and space. The HPC's board members and active hands are involved because they feel strongly that they need to be, and find joy in participating and making things happen; but no one could do volunteer association work like this full-time. We are all busy people with many irons in the fire (excuse the Finnishism), and despite our best efforts many initiatives and ideas get shelved or postponed. It's a shame though it certainly isn't surprising: we organize almost thirty poetry events a year while working paying jobs, studying, going to hobbies, writing poetry, and so on.

But this resource dilemma is something we all want to solve. We want to offer all of you more, and encourage you to offer us whatever you feel you can contribute. The reason we call ourselves a collective is that at no point has the HPC, whatever its configuration, seen itself as an authority raining down mandates and stylistics from on high. In the words of spoken word poet Martin Daws: "Bridging our divisons with rhythm, we pull together."

Have a beautiful and sunny spring, keep writing and performing, and spread the love!

Yours truly,

Kasper Salonen

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Photos: Poetry Jam, Feb 19, 2015

It was another night to remember, not least because of our amazing array of performers and our audience, who came along in record-breaking numbers last time! All photos are courtesy of Frej Vuori.

dj Dr. Dan played the night through.
Host Kasper flaps his gums and brings out...
Katariina Vuorinen
This is how popular performance poetry is in Helsinki.

 
Finnish Slam Champion 2014, Jere Vartiainen
"D'oh!"
Next up was the demo release gig by KASPER
together with backup singers
and buddies on the keyboard and drums.
Post-gig high-fivery.
Last up was spoken word sensation Senqi

Final touches to the open mic list...
aaand it was open mic time, hosted by señor Lasse Hauerwaas.



*click*
*click*






Our beautiful audience.

Deep in concentration.



How poetic!

Nuoren Voiman Liitto had their sales table up for most of the night.
White
Purple
Red
We wouldn't have heard a peep out of the PA system without this guy
Final words after a full evening, touching stuff. Thanks everyone!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Teoshaku Word-festivaaleille on alkanut // Open call for poetry festival performers





Helsinki Word Festival hakee esiintyjiä!
Kolmatta kertaa toteutettava kansainvälinen ja ainoa suomalainen lavarunouteen keskittyvä sanataidefestivaali hakee nyt 12-14.11.2015 Helsingissä järjestettävään tapahtumaansa lavarunoilijoita ja runoilijoita, rap- ja spoken word -artisteja, muusikoita ja bändejä, performanssitaiteilijoita ja muita esiintyvän taiteen parissa toimivia tekijöitä. Esiintymispaikkana toimii kulttuuriravintola Cafe Mascot.

Laita esityssuunnitelmasi sähköpostitse osoitteeseen harri.hertell@gmail.com 30.4.2015 mennessä. Kuvaile viestissäsi ohjelman sisältö ja kerro sen arvioitu kesto, tekniset vaatimukset sekä palkkiotoive.
Helsinki Word Festivalin järjestävät Helsinki Poetry Connection yhteistyössä Cafe Mascotin kanssa. Vuoden 2015 festivaalien toteutumista tukee Koneen Säätiö.

Kuvan oikeudet: Vitali Gusatinsky


- - -


Open call for Word Festival poets and performers

The Helsinki Word Festival is searching for artists and performers!

The festival centers on spoken word and performance poetry and is the only one of its kind in Finland. This year's Word Festival will be organized on November 12-14, 2015 at cultural venue Cafe Mascot in Helsinki. This open call is meant for poets, spoken word artists, rap and hip hop artists, singer-songwriters, bands and other performers working in verbal art.

Please send your performance application to harri.hertell@gmail.com by April 30, 2015. Your application should include the planned contents of your set, its estimated duration and technical requirements, and your fee proposal.

The Helsinki Word Festival is organized by the Helsinki Poetry Connection with Cafe Mascot. The 2015 festival has received support from the Kone Foundation.