21.00 Ovet auki THPC-DJ:t rytmittävät kansalaisten sisäänmarssia.
21.30 TERVETULOA RUNOPÄÄT! Alkuspiikit by Harri Hertell ja Chyde.
21.40 Haamu
21.50 Chyde
22.00 THPC DJ's
22.20 Harri Hertell
22.40 Tapani Kinnunen
23.00 THPC DJ's
23.20 Dxxxa D
23.40 Matinpoika
00.00 THPC DJ's w/ guest star-jockeys
Kannattaa myös lukea Turun Sanomien mainio juttu: http://www.ts.fi/online/kulttuuri/225689.html
maanantai 30. toukokuuta 2011
Turku ja Helsinki kohtaavat keskiviikkona 1.6. Bar Monkissa!
Turku Soundcheck -festivaali ottaa tänä vuonna Varaslähdön. 1.6. Humalistonkadun jazzravintola Monkissa saadaan sanataidesadetta Turku Helsinki Poetry Connectionin toimesta.
Helsinki Poetry Connection -tapahtumien lavoilla ollaan jo pidemmän aikaa kuultu maan kiinnostavimpia runoilijoita. Tapahtumissa ei olla vedetty turhia rajoja sille, kuka kenetkin runoilijaksi tunnistaa, tai sille, millä keinoin kukakin runonsa rytmittää. On vain ja ainoastaan oikein, että konsepti saadaan myös maan tyylikkäimmän hiphop- ja reggaefestivaalin ohjelman osaksi.
Maineikas jazzravintola Monk on Turku Soundcheckille uusi tapahtumapaikka, jonka intiimi ilmapiiri on kuin luotu THPC:lle. Kuvitteellisiin estradi-korkeuksiin kesäkuun avausillassa nousevat seuraavat sanailijat:
Dxxxa D
Harri Hertell
Tapani Kinnunen
Matinpoika
Eli
Chyde
Haamu
Turku Soundcheck presents:
Turku Helsinki Poetry Connection 1.6.2011
Monk, Humalistonkatu 3
klo 21-03
Ikäraja 20v
Liput 4€
http://www.turkusoundcheck
www.turkusoundcheck.com
http://hkipoetryconnection
www.monk.fi
Helsinki Poetry Connection -tapahtumien lavoilla ollaan jo pidemmän aikaa kuultu maan kiinnostavimpia runoilijoita. Tapahtumissa ei olla vedetty turhia rajoja sille, kuka kenetkin runoilijaksi tunnistaa, tai sille, millä keinoin kukakin runonsa rytmittää. On vain ja ainoastaan oikein, että konsepti saadaan myös maan tyylikkäimmän hiphop- ja reggaefestivaalin ohjelman osaksi.
Maineikas jazzravintola Monk on Turku Soundcheckille uusi tapahtumapaikka, jonka intiimi ilmapiiri on kuin luotu THPC:lle. Kuvitteellisiin estradi-korkeuksiin kesäkuun avausillassa nousevat seuraavat sanailijat:
Dxxxa D
Harri Hertell
Tapani Kinnunen
Matinpoika
Eli
Chyde
Haamu
Turku Soundcheck presents:
Turku Helsinki Poetry Connection 1.6.2011
Monk, Humalistonkatu 3
klo 21-03
Ikäraja 20v
Liput 4€
http://www.turkusoundcheck
www.turkusoundcheck.com
http://hkipoetryconnection
www.monk.fi
torstai 26. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
Pää(stä)kirjoitus: Kohtaamaan
Helsinki Poetry Connection alkaa julkaisemaan kuukausittaisia pääkirjoituksia, jotka vapaamuotoisesti esittelevät ja heijastelevat sekä kollektiivin toimintaa että kulloisenkin kirjoittajan mielenliikkeitä.
Pöytätietokoneeni merkki on HP Pavilion Elite. Nimi kuvastaa sieluni aamutokkuraisiin silmiin kesäisen, suljetun verannan. Sen suipon pikkutornin puupitsireunukset muistuttavat vuorotellen konekiväärinreikiä ja kasteisia hämähäkinverkkoja, riippuen siitä, kumman silmän suljen kerrallaan. Paviljonki on lasitettu, mutta sen ruuduista ei näe kuin heijastuneet rantakoivut ja ukkospilven rippeen taivaanrannassa, joka tietystä kulmasta kopioituu useaan ikkunaan samaan aikaan, sähköisen tummanpuhuva triptyykki. Veranta on rakennettu kymmenisen metrin päähän järvenrannasta, ja sinne näyttää pääsevän vain jonkinlaisen valkoisen nostosillan avulla. Silta on käännetty poispäin rannasta. Rakennelmasta kuitenkin kantautuu elon merkkejä, siellähän on joku! Nyt ikkunoissa vilahtelee aika ajoin ihmishahmoja, baskereita ja tiaroja ja sulkahattuja, grogi- ja olut- ja mehu- ja sadevesilasit kädessään. Musiikki on ambienttia psytrancea soitettuna 1800-lukulaisesta gramofonista.
Nyt kaislikosta lipuu huopaava soutuvene, johon on kiinnitetty erivärisiä ilmapalloja, joissa lukee erilaisia sanoja: "heteka", "norsunluu", "kemikaalio", "räystäspääsky". Toisissa "broomstick", "seagreen", "ampersand", "klaxon". Airoissa istuu auringonvalon androgynoima hahmo, joka soutaa kohti vastapäistä rantaa ja hyräilee.
* * *
Sitten herään. Kyllä, olin pilkkinyt tietokoneen äärellä ja nähnyt unta. Yleensä uneni eivät ole ollenkaan näin selkeitä rakenteiltaan, mutta nyt aivoni olivatkin eri moodissa ja eri mission motivoimat: pitää kehitellä HPC-blogiin ensimmäinen pääkirjoitus!
Nopea analyysi paljastaa uneni kaksijakoiseksi, ja Hewlett-Packardini liikanimen tulkinnan surrealistisen kriittiseksi. Suurin kummallisuus ei unipaviljongissa ollut gramofonissa, puupitsissä eikä juomatarjoilussa tai niiden nauttijoissa, vaan koko rakennelman eristäytyneisyydessä. Pippalot kuulostavat itse asiassa mainion häröiltä — sinne olisi saattanut sopiakin runoilmapalloedustus, mutta hyräilevä soutaja joutui viemään hyvät vibansa vastarannalle, kiiskien kaveriksi.
Helsinki Poetry Connection on kollektiivi, joka ei sulje ketään pois. Perustaja Harri Hertellin sanoja lainaten, "koko homman ajatuksena on tulla KOHTAAMAAN": muita ihmisiä, runoutta, musiikkia, taidetta, yhtymäkohtia, tunnelmaa, dägää. Tätä HPC on minulle edustanut aina ensimmäisestä open mic -kokemuksestani saakka, ja tätä kaikkea tiedän sen edustavan nyt ja aina. Eli sulka hattuun ja sukat jalkaan, ja sydämellisesti tervetuloa!
Kasper Salonen on kaksikielinen helsinkiläinen runoilija, freelance-kääntäjä ja HPC:n aktiivijäsen. Englanniksi hän on runoillut pienestä pitäen, suomeksi kesästä 2010 lähtien. Hänen lempilintunsa ei ole räystäspääsky, vaan papukaija.
Pöytätietokoneeni merkki on HP Pavilion Elite. Nimi kuvastaa sieluni aamutokkuraisiin silmiin kesäisen, suljetun verannan. Sen suipon pikkutornin puupitsireunukset muistuttavat vuorotellen konekiväärinreikiä ja kasteisia hämähäkinverkkoja, riippuen siitä, kumman silmän suljen kerrallaan. Paviljonki on lasitettu, mutta sen ruuduista ei näe kuin heijastuneet rantakoivut ja ukkospilven rippeen taivaanrannassa, joka tietystä kulmasta kopioituu useaan ikkunaan samaan aikaan, sähköisen tummanpuhuva triptyykki. Veranta on rakennettu kymmenisen metrin päähän järvenrannasta, ja sinne näyttää pääsevän vain jonkinlaisen valkoisen nostosillan avulla. Silta on käännetty poispäin rannasta. Rakennelmasta kuitenkin kantautuu elon merkkejä, siellähän on joku! Nyt ikkunoissa vilahtelee aika ajoin ihmishahmoja, baskereita ja tiaroja ja sulkahattuja, grogi- ja olut- ja mehu- ja sadevesilasit kädessään. Musiikki on ambienttia psytrancea soitettuna 1800-lukulaisesta gramofonista.
Nyt kaislikosta lipuu huopaava soutuvene, johon on kiinnitetty erivärisiä ilmapalloja, joissa lukee erilaisia sanoja: "heteka", "norsunluu", "kemikaalio", "räystäspääsky". Toisissa "broomstick", "seagreen", "ampersand", "klaxon". Airoissa istuu auringonvalon androgynoima hahmo, joka soutaa kohti vastapäistä rantaa ja hyräilee.
* * *
Sitten herään. Kyllä, olin pilkkinyt tietokoneen äärellä ja nähnyt unta. Yleensä uneni eivät ole ollenkaan näin selkeitä rakenteiltaan, mutta nyt aivoni olivatkin eri moodissa ja eri mission motivoimat: pitää kehitellä HPC-blogiin ensimmäinen pääkirjoitus!
Nopea analyysi paljastaa uneni kaksijakoiseksi, ja Hewlett-Packardini liikanimen tulkinnan surrealistisen kriittiseksi. Suurin kummallisuus ei unipaviljongissa ollut gramofonissa, puupitsissä eikä juomatarjoilussa tai niiden nauttijoissa, vaan koko rakennelman eristäytyneisyydessä. Pippalot kuulostavat itse asiassa mainion häröiltä — sinne olisi saattanut sopiakin runoilmapalloedustus, mutta hyräilevä soutaja joutui viemään hyvät vibansa vastarannalle, kiiskien kaveriksi.
Helsinki Poetry Connection on kollektiivi, joka ei sulje ketään pois. Perustaja Harri Hertellin sanoja lainaten, "koko homman ajatuksena on tulla KOHTAAMAAN": muita ihmisiä, runoutta, musiikkia, taidetta, yhtymäkohtia, tunnelmaa, dägää. Tätä HPC on minulle edustanut aina ensimmäisestä open mic -kokemuksestani saakka, ja tätä kaikkea tiedän sen edustavan nyt ja aina. Eli sulka hattuun ja sukat jalkaan, ja sydämellisesti tervetuloa!
Kasper Salonen on kaksikielinen helsinkiläinen runoilija, freelance-kääntäjä ja HPC:n aktiivijäsen. Englanniksi hän on runoillut pienestä pitäen, suomeksi kesästä 2010 lähtien. Hänen lempilintunsa ei ole räystäspääsky, vaan papukaija.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Kiiski Open Mic 27.5.2011 klo 19.00
Kevään viides Kiiski Open Mic -klubi järjestetään perjantaina 27.5.2011 kello 19.00 alkaen. Klubilla ovat tällä kertaa lämmittelemässä runoilijat Esa Mäkijärvi, Saila Susiluoto, Jani Nieminen ja Kari Miettunen.
Klubin ideahan lienee kaikille tuttu: ota runosi mukaan ja esitä ne muille. Kyseessä ei ole kilpailu, mutta yleisön suosikki palkitaan mm. sushilla. Kitarat ja muut instrumentit ovat sallittuja esityksissä, mutta kannattaa kirjoittaa asiasta etukäteen, jos on jotain erikoisuuksia mukana. Kaikenlaista muutakin palautetta voi laittaa tänne: hkipoetryconnection@gmail.
Kirjoitamme runoja myös paikan päällä yleisön aihe-ehdotusten pohjalta. Ehdotuksia otetaan vastaan tämän tapahtuman seinällä ja em. sähköpostissa.
Nähdään olutravintola Vastarannan Kiisken keväisissä tunnelmissa! Dägä dägä!
Klubin ideahan lienee kaikille tuttu: ota runosi mukaan ja esitä ne muille. Kyseessä ei ole kilpailu, mutta yleisön suosikki palkitaan mm. sushilla. Kitarat ja muut instrumentit ovat sallittuja esityksissä, mutta kannattaa kirjoittaa asiasta etukäteen, jos on jotain erikoisuuksia mukana. Kaikenlaista muutakin palautetta voi laittaa tänne: hkipoetryconnection@gmail.
Kirjoitamme runoja myös paikan päällä yleisön aihe-ehdotusten pohjalta. Ehdotuksia otetaan vastaan tämän tapahtuman seinällä ja em. sähköpostissa.
Nähdään olutravintola Vastarannan Kiisken keväisissä tunnelmissa! Dägä dägä!
Helsinki Poetry Connectionilla uusi FB-sivu
Jos haluat Facebookin ihmeellisessä maailmassa ajankohtaista infoa HPC:n toiminnasta niin käy ihmeessä liittymässä uuteen ryhmäämme: https://www.facebook.com/pages/Helsinki-Poetry-Connection/115857278498356
maanantai 16. toukokuuta 2011
Muutama kuva kevään viimeisistä jameista
Kuvat: OP Uusitalo
 | |
| Joose Keskitalon esitys oli pysäyttävä |
 |
| DJ Marlito viihdytti jälleen yleisöä mahtavalla rytmimusiikilla |
 |
| Dxxxa D ja Simo Laihonen (Black Motor) heittivät jatsahtavan, täyteläisen setin pyjamat päällä |
 |
| JK Ihalaisen ja Sandor Valyn kokonaisuus oli moniulotteinen. Kannattaa lukea myös Ihalaisen esiintymistakin historia: http://www.aamulehti.fi/moro/uutisellista/tampereen-tunnetuin-punainen-pikkutakki-palasi-kotikaupunkiin/188970 |
 |
| Lopuksi kuultiin Junon, Matinpojan ja kumppaneiden räppiä |
lauantai 14. toukokuuta 2011
Open Mic -kilpailun voitti Jussi Wahlgren
Kevään viimeisissä Poetry Jameissa pidetyn Open Mic -kilpailun voitti Jussi Wahlgren. Jussin näemme esiintyvät syksyn ensimmäisissä jameissa. Onneksi olkoon!
tiistai 10. toukokuuta 2011
On aika ampua ankkaa päähän!
Eletään vuotta 2011, helmikuu on kylmimmillään. Maan omaperäisimpiin rap-artisteihin lukeutuva Dxxxa D ja Helsinki Poetry Connection -kollektiivin perustaja Harri Hertell ovat keikalla Porissa. Miehet heittävät hävytöntä herjaa paikallisen runoklubin lavalla. Samaan aikaan Lontoossa Nokian tuore toimitusjohtaja Stephen Flop on huolissaan yrityksensä laskusuhdanteesta. Flop on päättänyt muuttaa yrityksen kurssit nousuun ja paljastaa agressiivisen sotasuunnitelmansa medialle.
Seuraavana aamuna kostean hotelliyön jälkeen herrat D ja H päätyvät nälkäisinä torin kupeessa sijaitsevaan kahvilaan. Iltalehdet kertovat tuoreen toimitusjohtajan lyyrisistä lahjoista: "Kuten meillä Suomessa on tapana sanoa: on aika ampua ankkaa päähän!". Runoilijoiden aamukahvit purskahtavat sanomalehden sivuille, mutta jo junamatkalla takaisin Helsinkiin miesten päässä alkaa kyteä idea. Syntyy video, joka muuttaa lopullisesti näkemyksemme ankkojen metsästämisestä.
http://www.youtube.com/watch?v=JTq6oL0hKo8
Seuraavana aamuna kostean hotelliyön jälkeen herrat D ja H päätyvät nälkäisinä torin kupeessa sijaitsevaan kahvilaan. Iltalehdet kertovat tuoreen toimitusjohtajan lyyrisistä lahjoista: "Kuten meillä Suomessa on tapana sanoa: on aika ampua ankkaa päähän!". Runoilijoiden aamukahvit purskahtavat sanomalehden sivuille, mutta jo junamatkalla takaisin Helsinkiin miesten päässä alkaa kyteä idea. Syntyy video, joka muuttaa lopullisesti näkemyksemme ankkojen metsästämisestä.
http://www.youtube.com/watch?v=JTq6oL0hKo8
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
"Kuuluuko, kuuntelen"
Helsinki Poetry Connection tarjoaa tulevaisuudessa myös blogikirjoituksia runomaailmasta ja HPC:n toiminnan koukeroista. Ensimmäinen kirjoitus käsittelee kahta vanhustenhuollon puolella pidettyä klubi-iltaa.
HPC suuntasi runonokkansa huhtikuun aikana kahteen eri vanhustenhuollon paikkaan: Pakilakotiin sekä Roihuvuoren palvelukeskukseen. Ideana oli viedä runoklubi vanhuksille sellaisenaan kuin se on tällä hetkellä Kallion Mascotissa ja Töölön Vastanrannan kiiskessä. Toki idea oli tarjota vanhuksille juuri heille sopivia runoja, mutta kuitenkin niin, että ne on nuoren runoilijan suulla lausuttuja, kirjoitettuja, ajateltuja.
Suurin pelko oli aluksi se, että kuinka vanhukset ottavat nuoret runoilijat vastaan, mikä nopeasti kyllä sai positiivisen käänteen. Ensimmäinen klubi-iltapäivä Pakilakodissa osoitti, että esimerkiksi HPC:n puuhamiehen Harri Hertellin runot immenkalvon puhkaisuista saivat vanhukset kikattamaan ja pyytämään häntä jatkamaan runoilua vielä klubin jälkeen. Niemisen Juhon runot saivat yhden jos toisenkin suun virneeseen - Nurmen Aura ihastutti myös runoillaan. Elina Salo viritti kitaransa ja pisti Pakilakodin hiljaiseksi laulullaan, mykistävää. Mukavinta klubi-iltapäivässä oli se, että sen jälkeen vanhukset tulivat kertomaan mielipiteensä runoilusta ja kiittelemään esiintyjiä. Openmic-osuus jäi laihaksi, mutta keikka luvattiin järjestää uusiksi kesällä tai viimeistään syksyllä.
Viikko edellisestä - uudet runoilijat, uudet kujeet - kujeilupaikkana Roihuvuoren palvelukeskus. Mukana menossa Kasper Salonen, Veera Aalto, Riikka Heinonen, Elina Salo sekä allekirjoittanut. Roihuvuoressa tarkoitus oli pitää "runolounas" ja sen jälkeen kierrellä osastoilla lukemassa runoja niille, jotka eivät päässeet tilaisuuteen kuuntelemaan. Runolounas tiivistyi kuitenkin perinteiseksi tilaisuudeksi, niinkuin se olisi tavallinen klubi-ilta Vastarannan kiiskessä, kohdeyleisö oli hieman toinen. Runoilut etenivät varsin mukavasti, runoilun aloitti Veera Aalto, joka on runoillut HPC:n klubi-illoissa yleensä openmiceissä. Toivorikkaat tekstit saivat vanhukset varmasti levähtämään hetkeksi. Runoilua jatkoi Riikka Heinonen joka antoi varsin hauskoja ohjeita rakkauteen ja uimahallissa vierailuun, pieni hymynkare alkoi näkyä usean vanhuksen suupielissä. Juontajana toimineen Tuukka Terhon runot käsittelivät uskoa huomiseen ja kasvukipuja. Terhon jälkeen esiintyi Elina Salo, joka jatkoi selkeästi siitä mihin jäi Pakilakodissa. Mykistävä esiintyminen sai jopa yhden takarivissä istuneen vanhuksen kyynelehtimään rakkauslaulun aikana. Laulu teknisten välineiden turhuudesta varmaan myös lämmitti monia vanhuksia - suljetaan ne faksit pliis? Klubi-iltapäivän päätti Kasper Salonen jonka luontokuvastoiset runot osuivat juuri sopivasti kansainvälisen veteraanipäivän aurinkoon.
HPC:n runoilijoiden jälkeen lavalle astuivat Roihuvuoren omat runokukot - meno oli välillä kuin Kiisken openmic-illoissa. Yksi jos toinen lavalle uskaltautunut lukija oli selkeästi innoissaan asiasta. Lavalla nähtiin pistekirjoituksen avulla lukenut sekä varmasti open-mic-iltojen vanhin runoilija 102-vuotias runoilija! Ennätyskirjat uusiksi. Kyseinen runoilija oli varmasti skarpimpi kuin moni mascotin illoissa heilunut nuorikko - propsit! Iltapäivän jälkeen runoilijoita kuumotti Tehy-lehti, joka keräsi sekä vanhukset ja nuoret yhteen haastattelun muodossa. Haastattelu konkretisoi sen mitä lähdimme ideallamme Harrin kanssa hakemaan - yhdistetään nuoret ja vanhat, huomataan että ajatusmaailmat ei lopuksi ole kovin kaukana toisistaan.
Kahden keikan jälkeen on selkeämpi visio siitä, kuinka tällaisia iltamia pidetään vanhusten puolella. Ensi syksynä tällaisia tapahtumia on varmasti useampi, joten kiinnostuneet runoilijat korvat ja kalenterit auki! Vanhukset on selkeästi saatava mukaan ja tilaisuudesta on tehtävä interaktiivinen, leikkisä, iloinen vaikkakin melankolisuus ja surullisuuskaan ei ole haitaksi. Runoilijoiden on mentävä paikkoihin, jotka näyttävät ennalta hankalilta ja hieman hassuilta, runojen on ahtauduttava sinne missä se ei ole käynyt, mutta missä sitä eniten kaivataan.
Runoiluterveisin, Tuukka
HPC suuntasi runonokkansa huhtikuun aikana kahteen eri vanhustenhuollon paikkaan: Pakilakotiin sekä Roihuvuoren palvelukeskukseen. Ideana oli viedä runoklubi vanhuksille sellaisenaan kuin se on tällä hetkellä Kallion Mascotissa ja Töölön Vastanrannan kiiskessä. Toki idea oli tarjota vanhuksille juuri heille sopivia runoja, mutta kuitenkin niin, että ne on nuoren runoilijan suulla lausuttuja, kirjoitettuja, ajateltuja.
Suurin pelko oli aluksi se, että kuinka vanhukset ottavat nuoret runoilijat vastaan, mikä nopeasti kyllä sai positiivisen käänteen. Ensimmäinen klubi-iltapäivä Pakilakodissa osoitti, että esimerkiksi HPC:n puuhamiehen Harri Hertellin runot immenkalvon puhkaisuista saivat vanhukset kikattamaan ja pyytämään häntä jatkamaan runoilua vielä klubin jälkeen. Niemisen Juhon runot saivat yhden jos toisenkin suun virneeseen - Nurmen Aura ihastutti myös runoillaan. Elina Salo viritti kitaransa ja pisti Pakilakodin hiljaiseksi laulullaan, mykistävää. Mukavinta klubi-iltapäivässä oli se, että sen jälkeen vanhukset tulivat kertomaan mielipiteensä runoilusta ja kiittelemään esiintyjiä. Openmic-osuus jäi laihaksi, mutta keikka luvattiin järjestää uusiksi kesällä tai viimeistään syksyllä.
Viikko edellisestä - uudet runoilijat, uudet kujeet - kujeilupaikkana Roihuvuoren palvelukeskus. Mukana menossa Kasper Salonen, Veera Aalto, Riikka Heinonen, Elina Salo sekä allekirjoittanut. Roihuvuoressa tarkoitus oli pitää "runolounas" ja sen jälkeen kierrellä osastoilla lukemassa runoja niille, jotka eivät päässeet tilaisuuteen kuuntelemaan. Runolounas tiivistyi kuitenkin perinteiseksi tilaisuudeksi, niinkuin se olisi tavallinen klubi-ilta Vastarannan kiiskessä, kohdeyleisö oli hieman toinen. Runoilut etenivät varsin mukavasti, runoilun aloitti Veera Aalto, joka on runoillut HPC:n klubi-illoissa yleensä openmiceissä. Toivorikkaat tekstit saivat vanhukset varmasti levähtämään hetkeksi. Runoilua jatkoi Riikka Heinonen joka antoi varsin hauskoja ohjeita rakkauteen ja uimahallissa vierailuun, pieni hymynkare alkoi näkyä usean vanhuksen suupielissä. Juontajana toimineen Tuukka Terhon runot käsittelivät uskoa huomiseen ja kasvukipuja. Terhon jälkeen esiintyi Elina Salo, joka jatkoi selkeästi siitä mihin jäi Pakilakodissa. Mykistävä esiintyminen sai jopa yhden takarivissä istuneen vanhuksen kyynelehtimään rakkauslaulun aikana. Laulu teknisten välineiden turhuudesta varmaan myös lämmitti monia vanhuksia - suljetaan ne faksit pliis? Klubi-iltapäivän päätti Kasper Salonen jonka luontokuvastoiset runot osuivat juuri sopivasti kansainvälisen veteraanipäivän aurinkoon.
HPC:n runoilijoiden jälkeen lavalle astuivat Roihuvuoren omat runokukot - meno oli välillä kuin Kiisken openmic-illoissa. Yksi jos toinen lavalle uskaltautunut lukija oli selkeästi innoissaan asiasta. Lavalla nähtiin pistekirjoituksen avulla lukenut sekä varmasti open-mic-iltojen vanhin runoilija 102-vuotias runoilija! Ennätyskirjat uusiksi. Kyseinen runoilija oli varmasti skarpimpi kuin moni mascotin illoissa heilunut nuorikko - propsit! Iltapäivän jälkeen runoilijoita kuumotti Tehy-lehti, joka keräsi sekä vanhukset ja nuoret yhteen haastattelun muodossa. Haastattelu konkretisoi sen mitä lähdimme ideallamme Harrin kanssa hakemaan - yhdistetään nuoret ja vanhat, huomataan että ajatusmaailmat ei lopuksi ole kovin kaukana toisistaan.
Kahden keikan jälkeen on selkeämpi visio siitä, kuinka tällaisia iltamia pidetään vanhusten puolella. Ensi syksynä tällaisia tapahtumia on varmasti useampi, joten kiinnostuneet runoilijat korvat ja kalenterit auki! Vanhukset on selkeästi saatava mukaan ja tilaisuudesta on tehtävä interaktiivinen, leikkisä, iloinen vaikkakin melankolisuus ja surullisuuskaan ei ole haitaksi. Runoilijoiden on mentävä paikkoihin, jotka näyttävät ennalta hankalilta ja hieman hassuilta, runojen on ahtauduttava sinne missä se ei ole käynyt, mutta missä sitä eniten kaivataan.
Runoiluterveisin, Tuukka
 |
| Kasper ja Tuukka mikrofonitelineenä. |
tiistai 3. toukokuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)