HPC suuntasi runonokkansa huhtikuun aikana kahteen eri vanhustenhuollon paikkaan: Pakilakotiin sekä Roihuvuoren palvelukeskukseen. Ideana oli viedä runoklubi vanhuksille sellaisenaan kuin se on tällä hetkellä Kallion Mascotissa ja Töölön Vastanrannan kiiskessä. Toki idea oli tarjota vanhuksille juuri heille sopivia runoja, mutta kuitenkin niin, että ne on nuoren runoilijan suulla lausuttuja, kirjoitettuja, ajateltuja.
Suurin pelko oli aluksi se, että kuinka vanhukset ottavat nuoret runoilijat vastaan, mikä nopeasti kyllä sai positiivisen käänteen. Ensimmäinen klubi-iltapäivä Pakilakodissa osoitti, että esimerkiksi HPC:n puuhamiehen Harri Hertellin runot immenkalvon puhkaisuista saivat vanhukset kikattamaan ja pyytämään häntä jatkamaan runoilua vielä klubin jälkeen. Niemisen Juhon runot saivat yhden jos toisenkin suun virneeseen - Nurmen Aura ihastutti myös runoillaan. Elina Salo viritti kitaransa ja pisti Pakilakodin hiljaiseksi laulullaan, mykistävää. Mukavinta klubi-iltapäivässä oli se, että sen jälkeen vanhukset tulivat kertomaan mielipiteensä runoilusta ja kiittelemään esiintyjiä. Openmic-osuus jäi laihaksi, mutta keikka luvattiin järjestää uusiksi kesällä tai viimeistään syksyllä.
Viikko edellisestä - uudet runoilijat, uudet kujeet - kujeilupaikkana Roihuvuoren palvelukeskus. Mukana menossa Kasper Salonen, Veera Aalto, Riikka Heinonen, Elina Salo sekä allekirjoittanut. Roihuvuoressa tarkoitus oli pitää "runolounas" ja sen jälkeen kierrellä osastoilla lukemassa runoja niille, jotka eivät päässeet tilaisuuteen kuuntelemaan. Runolounas tiivistyi kuitenkin perinteiseksi tilaisuudeksi, niinkuin se olisi tavallinen klubi-ilta Vastarannan kiiskessä, kohdeyleisö oli hieman toinen. Runoilut etenivät varsin mukavasti, runoilun aloitti Veera Aalto, joka on runoillut HPC:n klubi-illoissa yleensä openmiceissä. Toivorikkaat tekstit saivat vanhukset varmasti levähtämään hetkeksi. Runoilua jatkoi Riikka Heinonen joka antoi varsin hauskoja ohjeita rakkauteen ja uimahallissa vierailuun, pieni hymynkare alkoi näkyä usean vanhuksen suupielissä. Juontajana toimineen Tuukka Terhon runot käsittelivät uskoa huomiseen ja kasvukipuja. Terhon jälkeen esiintyi Elina Salo, joka jatkoi selkeästi siitä mihin jäi Pakilakodissa. Mykistävä esiintyminen sai jopa yhden takarivissä istuneen vanhuksen kyynelehtimään rakkauslaulun aikana. Laulu teknisten välineiden turhuudesta varmaan myös lämmitti monia vanhuksia - suljetaan ne faksit pliis? Klubi-iltapäivän päätti Kasper Salonen jonka luontokuvastoiset runot osuivat juuri sopivasti kansainvälisen veteraanipäivän aurinkoon.
HPC:n runoilijoiden jälkeen lavalle astuivat Roihuvuoren omat runokukot - meno oli välillä kuin Kiisken openmic-illoissa. Yksi jos toinen lavalle uskaltautunut lukija oli selkeästi innoissaan asiasta. Lavalla nähtiin pistekirjoituksen avulla lukenut sekä varmasti open-mic-iltojen vanhin runoilija 102-vuotias runoilija! Ennätyskirjat uusiksi. Kyseinen runoilija oli varmasti skarpimpi kuin moni mascotin illoissa heilunut nuorikko - propsit! Iltapäivän jälkeen runoilijoita kuumotti Tehy-lehti, joka keräsi sekä vanhukset ja nuoret yhteen haastattelun muodossa. Haastattelu konkretisoi sen mitä lähdimme ideallamme Harrin kanssa hakemaan - yhdistetään nuoret ja vanhat, huomataan että ajatusmaailmat ei lopuksi ole kovin kaukana toisistaan.
Kahden keikan jälkeen on selkeämpi visio siitä, kuinka tällaisia iltamia pidetään vanhusten puolella. Ensi syksynä tällaisia tapahtumia on varmasti useampi, joten kiinnostuneet runoilijat korvat ja kalenterit auki! Vanhukset on selkeästi saatava mukaan ja tilaisuudesta on tehtävä interaktiivinen, leikkisä, iloinen vaikkakin melankolisuus ja surullisuuskaan ei ole haitaksi. Runoilijoiden on mentävä paikkoihin, jotka näyttävät ennalta hankalilta ja hieman hassuilta, runojen on ahtauduttava sinne missä se ei ole käynyt, mutta missä sitä eniten kaivataan.
Runoiluterveisin, Tuukka
 |
| Kasper ja Tuukka mikrofonitelineenä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti