Kuvituskilpailu runokirjalle

HPC julkaisee keväällä 2014 pitkäaikaisen jäsenensä Jarkko Jokisen runokirjan Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä. Kaikille avoimessa kilpailussa etsitään nyt kirjalle kuvittajaa.

Helsinki Poetry Connection on aikaisempina vuosina julkaissut kolme runokirjaa, joissa kaikissa on ollut kuvituksia. Jos haluat olla jatkamassa tätä perinnettä, kuvita jokin tämän tiedotteen lopussa olevista teksteistä itse valitsemallasi tavalla ja lähetä kuva liitetiedostona osoitteeseen:
runoilija.jokinen@gmail.com

Paula Pauliinan kuvitusta Juho Niemisen runokirjassa Saattaa sisältää pähkinää.

Julkaisemme kilpailun parhaimmistoa blogissamme ja voittaja saa 150 euroa puhtaana käteen sekä 250 euron kuvitusdiilin. Kuvien määrästä täytyy sopia erikseen, mutta alle kymmenen lienee riittävästi. (Kilpailun voitto ei myöskään velvoita enempien kuvien toteutukseen, jos aikataulu ei anna myöten. Silloin tarjoamme urakkaa toiseksi sijoittuneelle.)

Kilpailuaika päättyy perjantaina 28. helmikuuta.

Kuvituksen tyyli on vapaa, mutta mustavalkoisuus ja viivojen selkeys on painoteknisistä syistä suotavaa (kansi on värillinen). Rohkeiden graafisten elementtien tai kuvan ja tekstin luova yhdistäminen on sallittua, mutta myös pelkät tussipiirrokset tai sarjakuvaruudut käyvät. Kuva voi olla puolen sivun kokoinen tai levittäytyä koko aukeamalle. Halutessaan kuvittaja voi jopa leikkiä taitolla ja ehdottaa fontteja, jotka sopivat kuvien ilmeeseen.

Lisäkysymyksiä voi esittää täällä blogissa ja toimituskunnan tavoittaa myös sähköpostitse: hpc.kalenteri@gmail.com


JARKKO JOKISEN RUNONÄYTTEITÄ

Juoksin kuin kettu kohti havumetsää, vaikka oloni oli varsin näätämäinen. Metsässä kohtasin paljon jäniksiä mutta en ollut kiinnostunut niistä, vaan etsin metsän jumalaa Tapiota. Halusin saada hänen hyväksyntänsä kettuna. Lopulta löysin Tapion. Hän aisti yleisen näätämäisyyteni ja sen, etten ollut kiinnostunut jäniksistä. Siitä huolimatta hän antoi kettumaisuudestani arvosanaksi mukavan kasin.

* * *

Astelin eilen pystytettyyn kaupunkiin taskut täynnä tahroja ja hajuja. Heittelin puoliksi syötyjä hodareita, suklaapatukoiden papereita ja torin kalatiskin hajua sinne tänne, jotta saisin kaupunkiin aitoa katukulttuurin tuntua. Ei sillä ollut paljon mitään vaikutusta, paitsi että sain tällä toiminnalla erään kahvilan terassilla espressoaan hörppivän kulturellin havainnoimaan katunäkymäää hieman tarkkaavaisemmin.

* * *

Muutama lamppu valaisee asuntoani. Valaisevat ne hiukan myös minua. Lamppujani tehokkaammin mietiskely auttaa  minua kohti valaistumista. Tosin naapurini asunto on lamppuja täynnä ja hän on niiden avulla lähes saavuttanut valaistumisen. Mietiskelyä hän ei juuri harrasta.

* * *

Laitoin kananmunat kiehuvaan veteen, minkä jälkeen kävin postiluukulla. Unohdin tyystin kananmunat, mutta onneksi liesi oli itse kääntänyt itsensä nollaan ja kananmunat olivat siirtyneet takaisin rasiaan. Koko maailma on ajat sitten kyllästynyt hajamielisyyteeni, mutta onneksi kananmunat ovat osoittaneet minulle harvinaista pitkämielisyyttä.

* * *

Lumesta kasvoi häivettynyt loituska, jonka uinoin aadelmaksi haivettuneilla korkkareilla. Ruudet ja boiret eloivat loituskaan loihetta ja hellettävää laihetta. Olen aamoittunut! Diddaraa! Daddaraa!

 * * *

Putosin vuosikaudet alas vuorenrinnettä. Nyt makaan kielekkeellä pyörällä päästäni. Otsaani koristaa mustelma, josta kasvaa kukka. Kukan terälehdissä on värejä yhtä paljon kuin minussa kolhuja. Ne värit ovat elämäni kuvakirja.

* * *

Viikatemies tuli vierailulle. Hän istahti pöytään, nautti pari kuppia kahvia, siivun korvapuustia, kertoi uutiset toiselta puolelta ja lateli puujalkavitsejä. Viikatemies on mukava heppu, kerrassaan mainiota juttuseuraa. Hänen vierailunsa ovat tervetulleita aina, kun hän tulee käymään virka-ajan ulkopuolella.

* * *

Eräissä pukujuhlissa avustajani puki ylleni narrin asun. En ollut siihen tyytyväinen. Sitten hän puki ylleni murhaajan asun, poliitikon asun ja vielä perhosten keräilijän asun. Mikään niistä ei sopinut minulle. Aion antaa potkut avustajalleni. Seuraavissa pukujuhlissa en kuuntele toisten neuvoja, vaan laitan ylleni itseni näköisen asun ja kuljen omana itsenäni narrien ja murhaajien keskellä.

* * *

Rupisammakko loikkasi uneeni ja unestani pois. Olen jo oivaltanut, että uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä. Ei se haittaa. Säännöllinen kurnutus tasoittaa niin romanttisten unieni kuin myös painajaisteni tunnelmaa niin, että aamut käynnistyvät ilman suurempia tunnekuohuja.

* * *

Olin mielikuvituspaastolla. Se oli raskas paasto. Kun se päättyi, patoutunut mielikuvitukseni pulpahti minusta suurena möykkynä ulos ja lensi avaruuteen, avaruuden kannesta läpi äärettömyyteen tai mihin lie. Koetan jatkossa mielikuvitukseerata säännöllisesti ilman paastoja, ettei  enää synny sellaisia pulpahduksia, jotka ovat vahingollisia ja ennen kaikkea pirun noloja.