Onko HPC kustantaja, julkaisija tai jotain vastaavaa?

Päästäkirjoitus: Juho Nieminen.

Kyseessä on päästäkirjoitus, joten kaikki tekstissä esitetyt mielipiteet ovat allekirjoittaneen omia. Pyrin silti perustamaan ajatukseni keskustelulle, jota on laajemmin käyty kulisseissa muiden HPC-aktiivien kanssa.

Tarve kirjoitukselle kumpuaa siitä, että yhdistyksemme on saanut jonkin verran tarjouksia koskien käsikirjoituksen julkaisua. Helsinki Poetry Connection ei kuitenkaan ole kustantamo - mitä se sitten on?

Emme nyt tai tulevaisuudessa ole kustannusliike, koska yhdistyksemme säännöissä määritellään, että sen ensisijainen tehtävä on tapahtumien järjestäminen sekä runouden, spoken wordin, räpmusiikin tai vastaavien sanataiteen muotojen edistäminen.

Okei, no tavallaan kirjojen julkaiseminen voisi "edistää sanataiteita", mutta yhdistyksemme sisällä on selkeästi päätetty, ettei se taloudellisesti ole mukana kirjojen julkaisussa, enintään symbolisesti.

HPC:n kirjojen painokustannukset maksaa runoilija itse. Kyse ei silti ole myöskään palvelukustantamosta. Rahalla ei kukaan voi ostaa HPC:n tukea kirjalleen - se on tehtävä aktiivisen osallistumisen kautta - ja sittenkin julkaisemme vain kirjan tai pari vuodessa, jos ja kun asiasta on päätetty kollektiivisesti.

Myönnän, että HPC:n kirjat tietyllä tavoin sijoittuvat harmaalle alueelle, sillä ne eroavat myöskin perinteisistä omakustanteista.

Omakustantaja on hyvin usein huomattavasti heikommassa asemassa kuin runoyhdistyksen jäsen, joka saa toimitusapua, näkyvyyttä ja myös henkistä tukea.

HPC ei ole kustantaja, mutta kylläkin julkaisija, eli se julkeaa antaa symbolisen tukensa tietyille kirjoille, joiden runoja on joskus aiemmin ahkerasti kuultu sen tapahtumissa.

Kollektiivin sisällä on usein kustannustoimitettu kirjoja ristiin rastiin, mutta siitäkään ei ole maksettu palkkaa, eikä toimitusapua ole kollektiivisella päätöksellä asetettu kenenkään harteille. Jos kirjoja on toimitettu, se on tapahtunut ateljeekriitikon omasta päätöksestä ja omalla ajalla. Kirja olisi siis voinut syntyä myös täysin ilman runoyhdistystä, jonka logo koristaa sen kantta.

Miksi sitten haluamme, että kirjamme kannessa lukee "Helsinki Poetry Connection"?

Myönnän, että ainakin omalla kohdallani kyse on myös huomioarvon lisäämisestä, mutta ehkä kuitenkin enemmän ylpeydestä. Olen ylpeä siitä, että saan olla mukana HPC:n toiminnassa, enkä pelkää myöntää sitä. En piittaa siitä, että kirjani tavalla tai toisella leimattaisiin lavarunoudeksi tai live-esityksen tukena käytettäväksi nuottivihkoksi, kuten Hesarissa aikoinaan melko tympeästi kirjoitettiin.

En häpeä myöskään olla omakustannerunoilija, sillä elämme kovia aikoja. On ihan helvetillisen vaikea saada kirjojaan julkaistuksi perinteisestä kustantamosta, ja erityisesti se koskee runokirjoja.

Kustannusmaailma on muuttunut hyvässä ja pahassa. Elämme aikoja, jolloin jopa Runeberg-palkittu tai Helsingin Sanomien esikoisteokseksi valittu kirja on voinut saada alkunsa osuuskuntatoiminnasta.

Vanhat mielikuvat eivät enää päde. HPC:n kirjat eivät ole sitä tai tätä, vaan jotain uutta. Varmaa on vain se, ettei HPC-logoa osteta rahalla, vaan se ansaitaan Dägällä.