Luuserin joulu
Lumi leijailee kujalla hiljalleen
tarttuen takkini liepeeseen
ei hiutale lähteissään pilvestä tiedä
sulaako alhaalla helteeseen
vai saako uinua horrostaan vielä.
Minun matkani kuin matka hiutaleen
mikä odottaa päässä tään taipaleen
en lähtiessäni vastausta tiedä
voinko astua hänen portaalleen
et ehkä joulunakaan mua siedä.
Mikä ovella odottaa se jännittää
onko sydämesi edelleen jäässä
saanko edes joulua toivottaa
vai käynkö turhaan kujan päässä
sinua tahdon vain ilahduttaa.
Etsin kukan kauneimman tään kaupungin
mut’ ei se riittävän kaunis ole sulle
tahdon antaa vieläkin enemmän
soisit lämpösi unohdetulle
ja saada ystävän lähemmän.
Hyasintit, mistelit, tulppaanit
yön pimeyteen loistoaan tuovat
kelpaako jouluksi ardisiain,
jos tähtimerkit onnensa suovat
tai poistun katsein katkerain.
Hymykuoppasi olikin vastassani
kun oven avasit mulle
kukka marjainen soi joulumielen
halaus lämpöinen rakastetulle
ja kyynel kasteli oven pielen.
Raimo
Asikainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti