Runopuhetta

Minulta on monta kertaa kysytty, uskonko runouden voivan muuttaa maailmaa. Joka kerta olen vastannut, että tiedän runouden muuttavan maailmaa. Vähän aikaa sitten minulle tapahtui tilanne, joka mielestäni liittyy väitteeseeni keskeisesti.

Kuluvan vuoden marraskuussa Helsinki Poetry Connection nimittäin järjesti toista kertaa W/ord -lavarunousfestivaalin. Tapahtuma oli edelliseen vuoteen nähden suuri menestys. Kolmen päivän aikana noin 600 ihmistä maksoi siitä, että he pääsivät kuulemaan ja esittämään sanataidetta. Festivaalin toisessa illassa esiinnyin itsekin. Keikkani meni hyvin ja se herätti kuulijoissa monenlaisia tunteita. Oman vetoni jälkeen tupakkatauolla eräs ikäiseni nuori mies tuli kiittelemään, etten runoissani solvannut Teuvo Hakkaraista, vaikka se olisi hänen mielestään ollut ilmeisen helppoa siinä ympäristössä. Sanoillaan hän viittasi aiemmin esittämääni Kotimatka spoken word -kappaleeseen, jossa pyrin kuvaamaan nyky-Suomea ja sen ongelmia, myös rasismia. Runossa on useita puhujia ja siinä mainitaan myös kansanedustaja Hakkarainen. Runon loppupuolella puhuja on Helsingin Rautatieasemalla ja hän ihmettelee mm. musisoivia Romanian romaneja. Tekstissä puhutaan myös nuorista, jotka etsivät ihannoiden netistä talvisotakertomuksia.

En halunnut lähteä siinä tilanteessa sanomaan tuolle nuorukaiselle, mitä hänen olisi tullut kuulla tekstissä, se ei mielestäni ole koskaan ollut minun tehtäväni. Jokaisella kuulijalla on oikeus tehdä kuulemistaan runoista oma tulkintansa, juuri se runoudessa ja runotilaisuuksissa onkin hienoa. Myin kuitenkin hänelle puhemusiikkilevyni (alennuksella) ja ehkä sitä kautta hän on voinut entistäkin tarkemmin syventyä tulkitsemaan tuota kyseistä runoa.

Seuraavana päivänä avasin Facebookin ja huomasin, että olin saanut keikastani enemmänkin palautetta. Viestissä eräs maahanmuuttajataustainen naishenkilö pahoitteli, että minun pitää runoissani käyttää vähemmistöjä halventavia ilmaisuja. Hän epäili, etten luultavasti itse käytä tuollaisia ilmaisuja arkipuheessani ja arveli, että teksti ilmeisesti pyrkii kritisoimaan joitakin tahoja. Hän kuitenkin toivoi minun voivan jatkossa kirjoittaa samoista aiheista ilman, että käytän runoissani näitä sanoja. Suoraan sanottuna saamani palaute tuntui pahalta, masentavaltakin. Koin, että runoni viesti oli monilta osin tulkittu väärin. Aloin palautteen saatuani miettimään olinko epäonnistunut runossani, koska sen sanoma ei ilmeisesti yksinkertaisesti avaudu kuulijalle.

Festivaali kuitenkin jatkui, kuten elämällä on tapana. Viimeisen illan aikana järjestettiin tuttuun tapaan open mic -osio, joka on keskeinen osa koko Helsinki Poetry Connectionin toimintaa. Siellä eräs nuori somalimies tuli esittämään runojaan. Hän aluksi esitti tekstinsä suomeksi, mutta yleisö heräsi todella vasta eloon, kuten mielestäni myös runojen esittäjä, kun hän vaihtoi ensimmäiseen äidinkieleensä. Esiintyjä sai valtavat aplodit, kuten kaikki muutkin jotka ensimmäistä kertaa open mic -osuuteen sinä iltana osallistuivat.

Silloin tajusin, että murehdin ja poden huonoa omatuntoa aivan turhaan. Ymmärsin, että vaikka edellispäivänä esittämäni runo olisi tulkittu millä tahansa tavalla, se oli muuttanut maailmaa, herättänyt mielipiteitä, tunteita. Runotapahtumissa, kuten myös open mic -osioissa, kaikessa on kyse sanojen voimasta. Me esitämme sanoja ja kuuntelemme niitä. Meillä on niitä esittäessämme yleensä jokin ajatus takana, jonka pyrimme välittämään toisille. Vaikka kuulijan tulkinta olisikin ristiriitainen omaan viestiimme nähden, uskon että se vaikuttaa vastaanottajaan jollakin tavalla. Näin ollen runous aina vaikuttaa kuulijaansa ja muuttaa siten maailmaa. En siksi uskokaan, että runoudessa vaikeneminen tai sensurointi olisi koskaan kultaa.

Toivoisin kuitenkin, että jatkossa minun ei tarvitsisi yksin kirjoittaa ja esittää runoja näistä aiheista, vaan talkoisiin osallistuisivat kaikki, joilla on niistä jotakin sanottavaa. Open mic -osuuteen ovat nimittäin kaikki tervetulleita! Meidän kuulijoiden vastuullemme jää se, mitä mieltä olemme vastaanottamistamme runoista ja miten annamme niiden meihin vaikuttaa, miten reagoimme niihin. Kaikki ajatukset, jopa vihaisetkin, ovat lavarunouteen mielestäni tervetulleita, sillä uskon että runouden kautta me todella voimme muuttaa maailmaa ja käsitellä erittäin vaikeita sekä arkojakin aiheita. Näillä sanoilla haluankin toivottaa kaikki kieleen, synnyinmaahan, aatemaailmaan tai muihinkaan taustoihin katsomatta avomikittämään, esittämään omia runojaan ja jakamaan ajatuksiaan. Seuraava Kiiski Open Mic pidetään lauantaina 14.12.2013 klo 19-22. Kaikki mukaan esittämään runopuhetta!

Helsingissä 10.12.2013

Harri Hertell, Helsinki Poetry Connectionin perustaja

Hertell & Hertell – Kotimatka: http://www.youtube.com/watch?v=m4Ub2OYz_e8