Lähtölaukaus Helsingin lyhytelokuvafestivaalille Doc Loungessa ke 12.10!

Lokakuun Doc Lounge -klubilla katsotaan ennakkomaistiaisia Helsingin lyhytelokuvafestivaalien (ent. Kettupäivät) ohjelmistosta, julkistetaan festivaalin virallinen ohjelma ja haltioidutaan Helsinki Poetry Connectionin Harri Hertellin ja Suvi Valkosen esiintymisestä.

Harri ja Suvi nähdään myös illan aikan esitettävässä Max Simbergin lyhytdokkarissa VAPAUTA SANA. Myös graffitimaalari Kessi ja SPRAYING FROM HEART leffan ohjaaja Henriikka Ihalainen keskustelemassa elokuvasta ja julkisen tilan käytöstä.

Paikalla myös muita elokuvan tekijöitä. Nopeimmille leffalippuja.

Paikka: CAFÈ TALO, Hämeentie 2 B, www.cafetalo.fi/
Päivä: KE 12.10
Klo: 19-23

VAPAUTA SANA 17’ Ohj. Max Simberg (Arcada)
Dokumentti antaa äänen julkisen runonlausunnan uudelle aallolle, joka pyyhkii pölyt perinteiden päältä ja antaa jokaiselle mahdollisuuden astua yleisön eteen ilmaisemaan itseään. Urbaanisti sykkivät, tekijöidensä näköiset ja kaikille avoimet runoillat ovat hieno esimerkki nuorien aikuisten uudesta, osallistuvasta tavasta luoda omannäköistään kulttuuria.

Tervetuloa!

Järjestäjänä:
Katri Myllyniemi
Doc Lounge Helsinki
&
Mouka Filmi
Vilhonvuorenkatu 11 A
00500 Helsinki
Finland
www.mouka.fi

HPC Antinkodissa

Helsinki poetry connectionin sanasepot jatkoivat vanhuksille suunnattua "kiertuettaan" Aleksis Kiven päivänä Antinkotiin, Malmille.

Sateisen päivän esiintyjät olivat Elina Salo, Niko Jylhä, Jarkko Jokinen sekä Tuukka Terho. Puolituntinen esiintymisaika antoi tilaisuudelle hieman kiireisen vivahteen, joka oli allekirjoittaneesta ja muista esiintyjästä hieman harmittavaa. Yleisö koostui myös suurimmalta osin dementikoista, joka on tietysti pieni lisähaaste esiintymistilanteessa. Kaiken kaikkiaan tilaisuus sujui mukavissa merkeissä - Jarkko Jokisen väkevät runot aloittivat tilaisuuden. Elina Salo siivitti hieman haikeillakin lauluilla tunnelmaa syvemmälle. Niko Jylhä lauloi myös kovin kipeistä ja puhuttavista teemoista. Tuukka Terho HPC:n osuuden lukemalla runon naisista.

Antinkodin väki yllätti runoilijat laulamalla oman kiitoslaulunsa, joka on kuulemma kuulunut ohjelmistoon 13 vuotta. Laulua lauletaan, aina kun heidän luonaan on vieraillut uusia esiintyjiä.

Summa Summarum, runoilijat ja toivottavasti vanhukset ovat jälleen yhtä kokemusta rikkaampia. Ainakin malmin keskustassa nautitun pullakahvin perusteella HPC:n runoilijat ovat valmiina tarjoamaan vanhuksille lisää runoutta piakkoin!

HPC kohtaa vanhukset Malmilla.

HPC iskeytyy jälleen vanhusten mieliin ja sydämiin. Maanantaina 10.10 Aleksis Kiven päivänä klo 10.30 runo- ja laulunikkarit Elina Salo, Niko Jylhä, Jarkko Jokinen ja Tuukka Terho esiintyvät Malmilla, Antinkodissa. Myös tähän tilaisuuteen on vapaa pääsy!

Helsinki Poetry Jam (2 vuotta) 20.10.2011

Poster: Janne Kuisma

Poetry Jam -lavarunousklubi juhlii kaksi vuotta kestänyttä taivaltaan 20.10.2011

TIEDOTE 23.9.2011

JULKAISUVAPAA HETI

Poetry Jam -lavarunousklubi juhlii kaksi vuotta kestänyttä taivaltaan 20.10.2011

Pääkaupunkiseudulla suureen suosioon noussut Poetry Jam -lavarunousklubi juhlii kaksi vuotta kestänyttä taivaltaan torstaina 20.10.2011 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) klo 19 alkaen. Palkitulla runoklubilla esiintyvät keväällä toisen runokokoelmansa julkaissut Jani Nieminen, performanssitaiteilija Yrjänä Sauros, keväällä open mic -kilpailun voittanut runoilija ja romaanikirjailija Jussi Wahlgren sekä runoilija ja elokuvaohjaaja Mikko Myllylahti. Juhlaillan päättää punk-legenda Pelle Miljoona soolokeikalla. Tilaisuuden juontaa Helsinki Poetry Connection -kollektiivin perustaja Harri Hertell. Illan levyvalinnoista vastaa DJ Janne Lastumäki. Tapahtumassa järjestään myös open mic -osuus, jonka aikana yleisö on tervetullut esittämään omia runojaan. Tilaisuuteen on vapaa pääsy!

Mikko Myllylahti (s.1980) on Helsingissä asuva runoilija ja ohjaaja-käsikirjoittaja.

Yrjänä Sauros on helsinkiläinen, muusikko, kirjailija ja näyttelijä. Sauroksen esitykset usein koostuvat runonlausunnasta, omalaatuisista tarinoista ja monien instrumenttien kuten huuliharpun, kitaran ja saurofonin, joka on Sauroksen itse kehittämä jousisoitin, soitosta. 

Yrjänä Sauros

 

Jani Nieminen (s.1973) asuu Helsingissä ja on ammatiltaan erikoiskirjastonhoitaja. Niemisen esikoisrunoteos Kylässä ilmestyi vuonna 2009. Tarinamuotoinen runokerronta sai jatkoa myös keväällä 2011 ilmestyneessä, eroa ja siitä toipumista käsittelevässä teoksessa Kodittomille koirille.

Jussi Wahlgren (s.1952) on kokopäiväinen kirjailija. Hän kirjoitti 1990-luvulla paljon näytelmiä, joita esitettiin ulkomaita myöten. Viime vuosina Wahlgren on keskittynyt runoihin ja proosaan, ja hänen viides romaaninsa Taivaanrannan perillinen ilmestyi tänä vuonna. Runoissaan Wahlgren kirjoittaa vanhenevan miehen tunteista ja polttavasta rakkauden kaipuusta. Hänen runonsa kuvastavat nykyajan ihmisen kykenemättömyyttä sitoutua ja rakastaa. Wahlgren kysyy runoissaan, montako uutta alkua ihmiselle on tässä elämässä annettu.

Pelle Miljoona

Pelle Miljoona (s.1955) on suomalainen punk- ja rockmuusikko sekä kirjailija. Pelle Miljoona on suomalaisen punk-liikkeen pioneereja.

Tapahtuman järjestää Helsinki Poetry Connection yhteystyössä Nuoren Voiman Liiton kanssa.

Lisätiedot ja haastattelut:
Harri Hertell, tapahtumatuottaja
p. 040 506 3668
hkipoetryconnection@gmail.com
http://hkipoetryconnection.blogspot.com/

Harri Hertell & Marlito - On helppo menettää uskonsa

http://www.youtube.com/watch?v=Mkfu9Y2X2G4

Elämäni tärkein tapahtuma

Päästäkirjoituksen takana tällä kertaa Harri Hertell

Kolme vuotta sitten järjestin luultavasti elämäni tärkeimmän tapahtuman. Kyseessä oli Helsinki Poetry Connection -kollektiivin ensimmäiset sessiot, vaikka silloin en sitä vielä tiennyt eikä tuota nimeäkään ollut edes olemassa. Luulin järjestäväni yhden uniikin runoillan, mutta toisin kävi. Tässä kirjoituksessa yritän palata siihen mikä sai minut kutsumaan kourallisen nuoria sanataiteilijoita esiintymään vaatimattomaan korttelikapakkaan Töölössä. Ehkä myös tämän kirjoituksen kautta ymmärrän itsekin paremmin miksi teen sitä edelleen ja miksi niin monet ovat tapahtumistamme löytäneet kotisataman runoilleen, ainakin illaksi kerrallaan.

Kaikki alkoi luultavasti siitä, kun ala-asteikäisenä aloin bommata ja tehdä graffiteja. Tärisevät kädet pimeillä kujilla, kannujen metalliset tuoksut, raitiovaunujen hampaiden kiristelyt mutkissa ja läikikkäiksi muuttuneet tennissukat tarjosivat jännittävän maailman, johon paeta elämän kurjia tosiasioita. Kotona oli epätasaista ja vanhemmat olivat eroamassa. Laman vaikutukset tuntuivat edelleen lähes kaikissa perheissä. Noihin aikoihin tekemäni harakanvarpaat olivat tapa kapinoida kotona ja kaikkialla muuallakin vallitsevaa epätasapainoa vastaan, purkaa vihaani ja kertoa omista tuntemuksistani luovallakin tavalla. Se oli myös tapa saada kunnioitusta muilta.

Minusta ei koskaan tullut graffititaiteilijaa, mutta luultavasti ilman sen aikaisia sketsivihkoja en olisi koskaan alkanut kirjoittamaan runoja. Uusia heittotyylejä harjoitellessani vihkoihini alkoi ilmestyä kuin itsestään erilaisia mietelauseita ja angstisia runonpätkiä. Ihailin Basquiata. Hän oli graffititaiteilija, taidemaalari ja eräänlainen katujen runoilija. Minun runoni olivat tuolloin tietysti vain pastisseja muiden kirjoittajien tekeleistä, mutta laajensin koko ajan tuntemustani lukemalla. Ravasin kirjastoissa ja yritin imeä mahdollisimman paljon runoutta itseeni. Keskustelin paljon kirjallisuudesta ja elämästä filosofian opettajieni kanssa. Kiitos niistä hetkistä Jannelle ja Jukalle!

Erityisesti kotimainen runous kiinnosti minua. Pentti Saarikosken ja Teemu Hirvilammen kaltaisten runoilijoiden myötä bommailuharrastukseni alkoi jäädä taka-alalle. He olivat katu-uskottavia ilman tussejakin. Kirjoittamisesta tuli minulle yhä luontevampi ilmaisumuotu. Ystäväni eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita sanataiteesta. Tappeleminen, ryyppääminen, hatsin polttaminen ja naiminen oli paljon jännittävämpää. Joskus humalaisina iltoina luin kuitenkin kavereille tekstejäni eikä kukaan pilkannut tai nauranut, kaikki taisivat olla lähinnä yllätyneitä.

Ensimmäisen kerran esitin julkisesti runojani paikallisessa pubissa. Ravintoloitsija oli sanoittaja Junnu Vainion poika ja hän innostui kuultuaan, että kapakassa istuu nuori runoilijan alku. Hän pyysi minua lukemaan tekstejäni ja niinpä otin mikrofonin käteeni. Runoni käsittelevät jo silloin samoja aiheita kuin nytkin. Yritin etsiä epäkohtia yhteiskunnasta ja kuvailin rajuakin kaupunkielämää, sellaista jota olimme kaverieni kanssa eläneet ja nähneet. Laman ankeat kokemukset näkyivät teksteissä. Nurkkapöydän raksaäijät huutelivat minulle, että omaan helvetin monotonisen äänen. Ystäväni ilmoittivat ystävällisesti, että he repivät kaverusten päät irti, jos eivät ole välittömästi hiljaa. Tulikaste tuli hoidettua ja selvisin siitä mielestäni hyvin, ainakin hengissä. Kaveritkin puolustivat runoutta!

Pian minussa alkoi kyteä ajatus kaupungista, joka olisi täynnä hämyisiä kuppiloita ja niissä olisi ilta toisensa perään kiinnostavia runosessioita. Runoilijat, räppärit ja graffitimaalarit kokoontuisivat esittämään tekstejään ja joka ilta löytyisi uusia kykyjä. Aloin seurata Helsingin runokenttää ja kävin toisinaan mm. Nuoren Voiman Liiton ja Nihilin tilaisuuksissa. Mikään näkemäni ei kuitenkaan kohdannut sitä visiota mikä minulla oli. Tapahtumat olivat ihan kiinnostavia, mutta suurin syy pettymykseeni oli ehkä se, etten kokenut tilaisuuksia tarpeeksi avoimiksi. Minusta niissä vallitsi sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri. Toisinaan myös runous oli liian älykästä makuuni. Olivatko tapahtumat sitten oikeasti pienen sisäpiirin tilaisuuksia vai olinko vain liian ujo ottamaan kontakia keneenkään. Siitä voi olla montaa mieltä.

Kävin katsomassa useiden runoilijoiden esiintymisiä ja joskus humalassa uskaltauduin jopa juttelemaankin heidän kanssaan. Runoilijat itse olivat harvoin pettymyksiä, mutta tapahtumat tuntuivat tylsiltä, niistä puuttui bileiden tuntua. Missä olivat kaikki kaltaiseni nuoret? Missä olivat ne kundit, jotka olivat kasvaneet pussikaljapuistoissa ja Beltonin tuoksuisilla kujilla? Tapahtumissa esiintyivät liian usein samat, jo tunnetut runoilijat. En koskaan nähnyt ikäisteni lausuvan tilaisuuksissa tekstejään eikä siihen tarjottu edes mahdollisuutta, se oli ainakin kokemukseni. Tietääkseni kukaan ei järjestänyt open mic -iltoja.

Jossakin vaiheessa matkaa tutuistuin amerikkalaisiin Def Poetry Jameihin ja lätäkön sillä puolen jo vuosikymmeniä vaikuttaneeseen spoken word -kulttuuriin. Gil Scott-Heron oli loistava ja mikä funk siinä musiikissa olikaan! Saul Williams oli tietysti myös nerokas pitkien paperikääröjensä kera. Olin koko pienen ikäni kuunnellut rap-musiikkia, mutta spoken wordista en tiennyt paljoakaan. Kun lopulta suomalainenkin rap-kulttuuri nousi kellareista yleisön tietoisuuteen antauduin lopullisesti. Joukossa oli jopa nerokkaita kielenkäyttäjiä, runoilijoita biittien kera! Avaimen ensimmäinen levy oli merkittävä tapaus: siinä oli jotain niin voimakasta, ettei yksikään poliitikko olisi voinut hiljentää sen sanomaa. Sama pätee mielestäni edelleen Asan tuotantoon.

Odottelin vielä aikani ja toivoin, että joku alkaisi järjestää klubia, joka yhdistäisi runouden, rap-lyriikan ja mahdollisesti älykkään stand upinkin, mutta turhaan. Mielessäni ei ollut käynytkään, että voisin itse yrittää järjestää sellaisen illan. Hain jostakin syystä opiskelemaan kulttuurituotantoa, kaiketi postinjakajan pestini oli vituttanut jo liian pitkään. Pääsykoehaastattelussa menin sanomaan, että haluaisin tehdä Suomen parhaimman runofestivaalin, jossa yhdistyisi kaikki se, josta jo aiemmin olin haaveillut. Vastaus ilmeisesti kiinnosti lehtoreita ja aloin pian saada oppia kuinka tapahtumia todella järjestetään, mitä on tuottaminen.

Mielestäni koulussa kaikki opiskelijakollegat olivat paljon minua kokeneempia joten minunkin täytyi itse järjestää tapahtuma. Se avoin, riehakas, runoilta, joka ottaisi tavallisen sanataiteesta kiinnostuneen (ja kiinnostumattomankin) kansalaisen huomioon. Aloin etsimään "Poetry Slam -henkiseen" tapahtumaan esiintyjiä. Siinä tulisi olemaan rap-kulttuuria mukana, mahdollisesti poliittista stand upia ja ennen kaikkea nuoria runoilijoita! Halusin tapahtumiin epäkypsiäkin esiintyjiä, julkaisemmattomia, kunnianhimoisia tyyppejä, joilta vain puuttui areena esiintyä. Olisiko se runoutta, räppiä vai mitä, sen saisi yleisö itse päättää....

Epävarmuuteeni sain poetry slam -konkarilta Jouni Tossavaiselta apua. Hän kannusti minua, antoi vinkkejä ja tarjosi joitakin yhteistietoja. Olen siitä edelleen kiitollinen. Sain lopulta kerättyä rohkeuteni ja sovin päivämäärän töölöläisen kapakan kanssa. Kaksi kuukautta minua jännitti niin, etten iltaisin tahtonut saada unta. Pyörin Punavuorenkadun kämpässäni ja polttelin tupakkaa ikkunassa. Mietin miten kaikki tulisi menemään. En tuntenut esiintyjistä entuudestaan kuin yhden. Juontajaa ei tilaisuuteen ollut, joten päätin hoitaa senkin itse. Maksoin omasta pussistani jopa esiintyjille palkkoja. Vaatimaton äänentoisto tuotiin bändimme treenikämpältä.

Ensimmäisessä illassa väkeä oli lopulta paikalla yli sata henkeä. Heistä yli puolet olivat ystäviäni ja loput varmaankin esiintyjien ystäviä. Open mikkiin tuli yksi ihminen. Nyt tilaisuuksissa on hyvinä iltoina väkeä yli tuplasti enemmän. Nykyisestä yleisöstä en tuntenut ensimmäisen tapahtuman aikaan luultavasti ketään. Tänä päivänä jokaisessa open mikissä on yli kymmenen esiintyjää, toisinaan lähemmäs kaksikymmentä. Olemme tehneet yhden runolevyn, järjestäneet ja esiintyneet tuntuvasti yli 200 tapahtumassa, julkaisseet yhden runokirjan, olleet esillä melkein kaikissa mahdollisissa medioissa enkä näe mikä meidät enää voisi pysäyttää.

Uusia kiinnostavia ihmisiä ottaa minuun jatkuvasti yhteyttä ja tulee open mikkeihin esiintymään. Toisinaan meistä tulee jopa ystäviä. Olen löytänyt ympärilleni mielettömän tiimin upeita runoilijoita ja ennen kaikkea fantastisia ihmisiä. Ilman tuota ensimmäistä runoiltaa en olisi varmasti ollut Tampereella puusaunassa, jonka ovi oli tehty räsymatoista. En olisi nukkunut tuntemattoman ihmisen kodissa ja saanut tuntea olevani kotona. Ilman runoutta en olisi ollut Porissa juomassa olutta irkkupubissa ja hoiperellut kebablaatikko kainalossa hotelliin nukkumaan. Ilman HPC:tä en olisi ollut Turussa lukuisia kertoja nukkumassa kaverin nurkissa ja tavannut paikallisia konkareita Monkissa ja Huntterissa. En olisi varmaankaan käynyt samoissa määrin kirjamessuilla enkä kirjoittanut junassa runoja tuleva vaimo vierelläni. Ilman lyriikkaa en olisi istunut NVL:n toimiston tyttöjen kanssa lukuisia kertoja juomassa kahvia ja juttelemassa niitä näitä. Ilman spoken wordia en olisi juossut kumiankkojen perässä Tokoinrannassa muovipistooli kädessä. Ilman sanataidetta en olisi istunut juomassa olutta kotikuppilassa ja kuullut tarinaa viininpunaisesta samettitakista. Ilman rohkeutta en olisi saanut kaikkia niitä uskamattomia kokemuksia, joita runous on minulle jo nyt tarjonnut.

Oliko siis tuo ensimmäinen ilta merkillinen jossakin suuremmassa mittakaavassa? En tiedä eikä sillä ole oikeastaan mitään väliä. Onko kotimaisen runouden kenttä muuttunut tuon tapahtuman jälkeen? Siihenkin on vaikea vastata. Tärkeää minulle on se, että olen saanut löytää valtavasti kiinnostavia, lahjakkaita ja aitoja ihmisiä ympärilleni. Minulla on nyt niitä ystäviä, joita kipeästi kaipasin silloin kun terrorisoimme toisten ystävieni kanssa katuja kaljapäissämme. Niihin aikoihin kirjoitin Lauttasaaren yhteiskoulun kirjastossa erääseen runokirjaan, että kannattaa suoraan siirtyä tästä paskasta kunnon kamaan. Lue Melleriä, lue Hirvilammea, lue Bukowskia, lue Saarikoskea! Mitään ei kannata häpeillä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Täytyy olla ylpeä ja nöyrä samaan aikaan. Ehkä sillä reseptillä saadaan vielä jatkossakin kokea upeita hetkiä hienojen ihmisten ja sanataiteen parissa.

Kiitos runous, kiitos Helsinki Poetry Connection!

Kiiski Open Mic 24.9.

Vastarannan Kiisken (Runeberginkatu 26) open mic -sessiot jatkuvat jälleen lauantaina 24.9.2011 tällä kertaa jo kello 18.00 alkaen. Lämmittelijöiksi olemme saaneet Tuukka Hämäläisen, Johannes Laitilan ja Joel Fjäderin. Luvassa siis tiukkaa runoilua ja kitarointia moneen makuun!

Kiisken open mikeissä kuvio on yksinkertainen: ota lyriikkasi mukaan ja tule esittämään ne muille! Emme ole kytänneet kelloon esitysten aikana vaan jokainen saa esittää settinsä loppuun, harkintaa kuitenkin käyttäen. Instrumentit ovat sallittuja esityksissä, mutta niistä kannattaa laittaa infoa etukäteen osoitteeseen: hkipoetryconnection@gmail.com

Olemme yleensä palkinneet yleisön suosikin ja niin tälläkin kertaa aiomme tehdä. Helmilevyt ovat ystävällisesti luvanneet tarjota yleisösuosikille vapaapääsyn (+ avec) Joose Keskitalon ja Karhumaurin keikalle. Nämä sanataiteilijat esiintyvät Semifinaalissa samana iltana pian open mikkien jälkeen. Keikkapaikka sijaitsee  muutaman korttelin päässä Kiiskestä osoitteessa Urho Kekkosen katu 6 (käynti sisäpihalta).

Nähdään siis 24.9. Kiiskessä! Dägä dägä!

Kiisken open mic -sessioiden yhteistyökumppani syyskuussa

HPC Goes Puisto: KIITOS

Keväällä 2011 pieni joukkio HPC:n ydinrunopäitä keksivät jossakin vaiheessa, että kesällä pitäisi hyödyntää paitsi kelejä ja omaa esiintymisvimmaamme, niin myös haluamme tuoda nykypäiväistä runoutta esille ihmisille mahdollisimman konkreettisesti. Halu olla ihmisten ja runouden kanssa LÄSNÄ oli (ja on edelleen) kova, ja puistot vaikuttivat mainiolta miljööltä, jossa (pahaa-aavistamattomia) ihmisiä voitaisiin yllättää ja aktivoida.

Mic-checkiä ja maisemia Sinebrychoffin puistossa


HPC:n rakkaita luottorunopäitä: Kati Neuvonen ja Riikka Heinonen lausumassa. Alla
Kasper Salonen, sekä Niko Jylhä kitaraa lempimässä.

Kesäkuussa minä (Kasper) ja Elina Salo aloimme yhdessä idoimaan keikkoja kunnolla, konsepti hahmottui ja päivämääriä lyötiin lukkoon. Lopulta kokeilumielinen "ulkoilmarunoklubi" ylitti kaikki odotuksemme. Kesän lämmittämät ja pehmittämät ihmiset reagoivat esityksiimme positiivisesti ja kiinnostuneesti, ja yleisöäkin löytyi pienistäkin puistoista välillä arviolta satapäisiä joukkoja.
Puhumattakaan open mic -osioista: Karhupuistossa esille astui muilta klubeiltakin tuttuja rohkeita runopäitä; Kaisaniemessä kuultiin oivia ensikertalaisia ja mm. ranskankielisiä Pekka Streng -käännöksiä ja englanninkielisiä haikuja; Alppipuiston keikalla improvisaationkin siivittämät avoimen mikin kinkerit venyivät jo pitkälle toiselle tunnille ennen kuin aurinko alkoi panna maaten puihin puiston laitamilla; ja Koffarissa kuultiin niin laitapuolen kulkijain minijulistuksia kuin amerikkalaista nykypaatosta. Kaikki tämä vahvisti meille jo entuudestaan selvää käsitystä siitä, että Helsinki Poetry Connection on ME KAIKKI yhdessä, ja että edustamamme runokäsite on yhteisöllistä ja osallistuvaa.

HPC Goes Puisto opetti meille järjestäjille ja osallistujille paljon mm. ryhmämme dynamiikasta ja esitysten logistiikasta. Tänä syksynä kokoon editoitava lyhyt dokkari (ks. mm. tämän kirjoituksen kuvat vikasta keikasta (c) O-P Uusitalo) kielii toivottavasti suuresta rakkaudesta ja innostuksesta, jotka olivat paikan päällä käsin kosketeltavissa. Jos puistokeikat ensi kesänäkin toteutuvat, niin käytämme kaiken oppimamme niiden innovointiin ja parantamiseen.

Haluan omalta osaltani kiittää kaikkia esiintyjiä (ei missään järjestyksessä: Elina Salo, Niko Jylhä, Riikka Heinonen, Kati Neuvonen, Dxxxa D, Juho6, Tuukka Terho, Jarkko Jokinen, Aura Nurmi, Veera Aalto) ihanasta yhteisestä panoksesta -- ja Helsinki Poetry Connectionin puolesta KAIKKIA, jotka keikoille osallistuivat niin kokijoina kuin esiintyjinäkin. Dägä!


Open mic: Peter Siegenthaler (US) & Alan Prohm (US)



HPC LOVES YOU

Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin elokuussa

TIEDOTE 23.8.2011
JULKAISUVAPAA HETI

Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin elokuussa

Helsinki Poetry Connection -runokollektiivi julkaisi Harri Hertellin (s.1985) esikoiskokoelman Kunnes oppii kävelemään 17.8.2011. Hertellin urbaani esikoisteos on Helsinki Poetry Connection -kollektiivin ensimmäinen kirjallinen julkaisu. Teoksen runot sijoittuvat kaupunkimiljööseen, jossa romanikerjäläiset, nuoralla tanssivat supersankarit ja raitiovaunuissa huutavat laitapuolenkulkijat ovat arkipäivää. Kokoelma käsittelee sukupolvesta toiseen siirtyvää perintöä - olemmeko itse vapaita valitsemaan oman tiemme vai onko historian taakka meille liian raskas? Lempeän anarkistinen runoteos suhtautuu maailmaan varovaisen optimistisesti, tummaa huumoria unohtamatta:

Lapset syntyvät tähän maahan silmät kiinni ja jalat sinisinä
ikään kuin ne olisivat uineet yhdeksän kuukautta bajamajan säiliönesteessä
ja olisivat sitten lopulta valmiina
rääkymään traumansa julki koko juhlakulkueelle

Teoksen voimakkaasta, sarjakuvamaisesta kuvituksesta vastaa Miila Heinonen.

Kunnes oppii kävelemään -runokokoelma on myynnissä Lasipalatsin kirjakaupassa (Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki) 10€ kappalehintaan.

Arvostelukappaleet, keikkabuukkaukset ja haastattelupyynnöt: hkipoetryconnection@gmail.com

71 sivua
Ilmestynyt 8/2011
Kirjastoluokka 82.2
ISBN 978-952-92-9202-8

Pikarunotreffit tulevat taas!

Suositut pikarunotreffit tulevat taas! Jo yksi pikarunotreffeillä kohdannut pari on avioitunut! Naimatakuuta ei anneta eikä ketään pakoteta pariutumaan, mutta järjestäjät lupaavat kymmenen lyhyttä ja merkityksellistä keskustelua uusien ihmisten kanssa. Nyt aiheena on laululyriikka, erityisesti tangosanoitukset. Tuo suosikkiriimisi tullessasi tai voit valita tekstin paikan päällä. Pikarunotreffit Lammassaaressa la 3.9. klo 16.30, Lammassaaarten suosittujen tanssien yhteydessä. Ilmoittaudu: niina.makelainen@gmail.com

Helsinki poetry connection Laajasalon kirjastossa

HPC heitti keikan Laajasalon kirjastossa 19.8.11. Mukana meiningeissä oli Aura Nurmi, Kasper Salonen, Juho Nieminen, Jarkko Jokinen, Heikki Jalava sekä Tuukka Terho.

Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus julkaisi debyyttialbuminsa

 
Jari Laasasen Valoisamman Tulevaisuuden debyyttialbumi "Kätkytelämä" on ÄH Managementin ylpeä nyrkin isku keskinkertaisuuden naamalle. Albumi on kokonaisuus Laasasen runonlausuntaa, jonka ympärillä musiikki elää tunnelman mukana.

Tässä porilaisessa vuonna 2008 perustetussa runoyhtyeessä vaikuttaa itse runoilija Jari Laasasen lisäksi kitaristi/kosketinsoittaja Harri Sippola (Magyar Posse) ja Saksofonisti Irina Niemelä (Kuusumun Profeetta).

Rec Roomissa äänitetty ”Kätkytelämä” on nyt saatavilla hyvin varustetuista levy- ja runokaupoista ja sitä voi tilata myös suoraan artistilta.

Myspace: http://www.myspace.com/valoisampitulevaisuus

Keikat:
Avopallo Oy
www.avopallo.fi
045 3581968 / Tuomas Laurila

Tilaukset yms:
044 5265489 / Jari Laasanen
jari.laasanen@gmail.com

Dxxxa D & Nukkehallitus FLOW-festivaaleilla 12.8.

Perjantaina 12.8. Circo-lavalla esiintyy klo 21.00 Dxxxa D & Nukkehallitus + Harri Hertell, Rauhatäti, Arwi Lind ja Tero Huh. Tervetuloa!

Dxxxa, Nukkehallitus ja Rauhatäti keikkailivat syksyllä 2010 Poetry Jameissa

http://www.flowfestival.com/artist/dxxxa-nukkehallitus-fi/

Kiiski Open Mic 13.8.

Kiisken Open Mic -klubi järjestetään elokuussa poikkeuksellisesti lauantaina 13.8. kello 19.00. Lämmittelijärunoilijoiksi on tällä kertaa saatu syksyn 2011 esikoisrunoilija Miki Liukkonen, joka saapuu estradille aina Oulusta asti. Muina lämppäreinä toimivat HPC:n riveistäkin tuttu Kasper Salonen sekä aina yhtä ihastuttava poeetta Sinikka Vuola, joka lukee tilaisuudessa uusia, julkaisemattomia runojaan.

Käydään vielä klubin yksinkertainen idea läpi: ota runosi mukaan ja tule esittämään ne muille. Kyseessä ei ole kilpailu, mutta yleisön suosikki on ollut yleensä tapana palkita. Kitarat ja muut instrumentit ovat sallittuja esityksissä, mutta mukaan kannattaa ottaa tarvittavat piuhat (kitaran kanssa yleensä myös vahvari) ja mieluiten ilmoittaa asiasta etukäteen sähköpostilla: hkipoetryconnection@gmail.com

Kirjoitamme toisinaan runoja myös paikan päällä yleisön ennalta ilmoittamien aihe-ehdotusten pohjalta. Ehdotuksia otetaan vastaan em. sähköpostissa.

Nähdään olutravintola Vastarannan Kiisken (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki) kesäisissä tunnelmissa! Hojo hojo!

HPC Goes Puisto: SÄÄVARAUS

Huomio kaikki loppukesäiset stadeilevat ja runopäät! Kuten huomannette itsekin, taivaalta on luvassa tai on jo tulossa mömmöä, jonka tunnetuin ominaisuus on sen tapa kostuttaa märäksi kaikki pinnat, joiden kanssa se tulee kosketuksiin. Mm. ihmiset ja varsinkaan valtavirtapistokkeeseen kytketyt sähköllä toimivat laitteet eivät reagoi hyvin tämän nimenomaisen ominaisuuden kanssa. Tästä syystä

HELSINKI POETRY CONNECTIONIN
KOFFARIN GOES PUISTO -KEIKKAA LYKÄTÄÄN:
UUSI AJANKOHTA ON

*******27.8. klo 18:30*******

Silloin esiintymässä ovat allekirjoittaneen lisäksi Dxxxa D, Kati Neuvonen, Riikka Heinonen, eli, sekä Niko Jylhä -- unohtamatta kaikkia teitä joiden omat runot jo polttelevat reikiä pöytälaatikoihinne, sillä open mic -osiossa sana on tuttuun tapaan vapaa!

Eli tervetuloa lauantaina 27.8. Sinebrychoffin puistoon HPC:n tunnelmalliselle kesän lopettajaispuistokeikalle, jossa enteillään jo tulevien aikojenkin dägää. HPC LOVES YOU

Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin 17.8.2011

Kuva: Kira Leskinen

Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisi Harri Hertellin esikoiskokoelman Kunnes oppii kävelemään keskiviikkona 17.8.2011. Kirja on myynnissä 10€ kappalehintaan Lasipalatsin kirjakaupassa (Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki).

Tilaukset, arvostelukappaleet, keikkabuukkaukset ja haastattelupyynnöt: hkipoetryconnection@gmail.com 

Kirjan kuvitus: Miila Heinonen

Runouden kansannousu

PÄÄSTÄKIRJOITUS by Juho N.

En edes osaa kuvitella kuinka vaikeaa runotapahtuman järjestäminen oli vielä joskus 80-luvulla. Miten tiedottaa ja houkutella yleisöä? Miten ja missä järjestää suunnittelukokouksia? Kuinka saada yhteys runoilijoihin? Pitäisikö etsiä puhelinluettelosta vai soitella kustantamoihin? Ja miten tavoittaa uusia tyyppejä?

Ennen sähköpostilistojen ja facebookin aikakautta pienenkin tapahtuman järjestäminen on varmaan vaatinut jonkinlaista valmista organisaatiota. Siihen on pystynyt ehkä Nuoren Voiman Liiton kaltainen järjestö, jolla on omat tilat ja säännöllisesti kokoontuva hallitus – sekä kaikki tarvittavat runoilijoiden yhteystiedot pienessä kultaisessa vihkossa. Oma lehtikin on ollut avuksi, jotta ei ole tarvinnut maksaa ilmoituksista turhia. Kiinteät jäsenet ja valmis lukijakunta takasivat, että joku ehkä saapui paikalle.

Tänään riittää, että järjestäjät kotoaan eri puolilta kaupunkia sopivat yksityiskohdista netissä, lähettävät viestin runoilijoille ”pääsisitkö?” – ja sitten mainostavat tapahtumaa parilla sähköpostilistalla ja erikseen facebookiin perustelulla sivulla. Jos yhteispeli toimii niin koko projekti vaatii murto-osan siitä työmäärästä kuin vielä 20 vuotta sitten.
(Tietenkin yksi asia on pysynyt ennallaan: jonkun täytyy kantaa vastuu ja toimia puuhamaan vartijana. Mutta siitä asiasta osaisi varmaan paremmin kertoa Harri. Minä keskityn nyt vain siihen puoleen mikä on helpottunut.)

Kun kuulin uutisissa Tunisian ja Egyptin mielenosoituksesta, tunnistin muutamia yhtäläisyyksiä. Suuri joukko ihmisiä oli saatu liikkeelle muutamassa tunnissa, tekstiviestien ja Facebookin avulla. Muutokselle oli kysyntää aiemminkin, mutta silloin virallinen kurinpitokoneisto oli ollut etulyöntisemassa.
Vanhoista saksalaisista poliisisarjoista voi nähdä kuinka poliisiradio löytyi vain poliisiautoista. Nykyään myös siviilit voivat tavoittaa toisensa lennosta. Kiinteät ja jähmeät organisaatiomuodot (kuten diktatuurit) reagoivat nykyään liian hitaasti. Netissä ja kännykkäverkoissa leviää liikaa informaatiota, jotta sitä kukaan pystyisi valvomaan.

Suomi on tunnetusti pöytälaatikkorunouden luvattu maa, mutta moni asia on muuttunut. Netissä ja livelavoilla ihmiset astuvat rohkeasti ulos vetolaatikoistaan. Helsinki Poetry Connectionin open mic -sessioissa on vieraillut järjestön lyhyen historian aikana jo toista sataa runoilevaa ensikertalaista.

Asiani ei ole kehuskella, että taustalla on paljon yksilöllistä omistautumista, intohimoa ja osaamista, vaikka sekin on totta. Varmaan isoin syy klubien menestykselle on se, että viesti kulkee nykyään niin pirun nopeasti. Voimme odottaa, että tätä vallankumousta ei tyrehdytetä vaan ilmiön laajentuminen vain jatkuu ja mukaan tulee uusia naamoja ja uusia ääniä.

En myöskään puhu nyt vain HPC:stä. Monilla paikkakunnilla on tapahtunut vastaavanlaista järjestäytymistä jo 90-luvulta alkaen. Myös yksityisillä kirjoittajaryhmillä ja yliopistojen opiskelijajärjestöillä on omat sähköpostilistansa ja foruminsa. Keskustelu ei enää edellytä samanaikaista läsnäoloa. Yksi voi heittää idean ja muut vastaavat siihen kunhan ehtivät. Samanhenkiset ihmiset tavoittavat toisensa.

Runous on ottanut suosiossa kiinni musiikkia ja teatteritaiteita, koska se on kaikista helpoimmin mobilisoitavissa. Runous ei vaadi raskasta kalustoa, kulisseja tai koko orkesterin läsnäoloa. Runous ei edellytä sähköjä tai virittämistä. Se on nopeimmin jalkautuva laji, aikana, joka ihannoi nopeutta ja reagoimista hetkeen. Runoilijoilla ei myöskään ole sponsorisopimuksia, jotka estäisivät heitä sanomasta mitä he ajattelevat. Runoilijan elämä on köyhää, mutta vapaampaa. Rupiset riimit ei paljon hartioilla paina, eikä paperikaan maksa liikaa. Jos puuttuu kynä, niin sen voi poiketa hakemassa ilmaiseksi vaikka kännykkäliittymän markkinointikojusta tai hotellin aulasta.

Poetry Jamit URB11 -festivaaleilla 5.8.

Helsinki Poetry Connection tuo typistetyn version Poetry Jameista URB11 -festivaaleille perjantaina 5.8. Kiasman kahvilassa kello 20.00 alkaen. Esiintymässä nähdään Dxxxa D, Harri Hertell ja Suvi Valkonen. Levyjä jameissa veivaa DJ Lazy Jay. Luvassa on taustabiittien ryydittämää urbaania sanataidetta suomeksi ja englanniksi. Mikäli aika antaa periksi pidetään Kiasmalla myös lyhyet open mic -sessiot. Tervetuloa!

Lisätietoja URBista: http://www.kiasma.fi/ohjelmisto/kiasmateatteri/urb11/klubit/poetry-jam 

Helsinki Poetry Connection @ Kulttuurispora tiistaina 2.8.

Helsinki Poetry Connection esiintyy jälleen kulttuurisporassa! Tällä kertaa runoilemassa nähdään Markku Aalto, Jani Nieminen, OP Uusitalo ja Jarkko Jokinen. Tilaisuuden juontaa Harri Hertell.

Kulttuurispora (linja 5) lähtee Kauppatorin pysäkiltä tarkalleen klo 16.32 ja ohjelma jatkuu 17.32 asti. Kulttuurisporan kyytiin hyppääminen maksaa normaalin lipun hinnan. Pidetään myös lyhyet open mic -sessiot, jos siihen jää aikaa!

Lisätietoja: hkipoetryconnection@gmail.​com 

Maanantaina 1.8. HPC esiintyy OIRE-klubilla YK-yökerhossa kello 22.00 alkaen. Tervetuloa!