Luukku 10: Kettu ja raitiovaunu

vain kettu ja raitiovaunu
tuomassa eloa
valkealle Mannerheimintielle

pudistan lumet
istahdan skuruun
lämmitys on pois päältä

nousen Oopperalla
hengitykseni salpautuu viimasta
se unohtuu
olenhan näkevinäni repolaisen 

taas kadun toisella puolen

lähden juoksemaan
tietämättä
oliko se houretta

jäljet kyllä näkyvät
tämän pimeyden läpi

muutaman korttelin
kiireessä ohitan
kunnes löydän

kettu seisoo edessäni
kuin toteuttaen tehtäväänsä

yritän napata sen omakseni
liukastun

makaan maassa
tuijottaen tuikkivaa taivasta
hetken minulla on lämmin

 

Jukka Aulavuori