Luukku 24: Vanha honka

valvovi metsän reunalla honka
lumisessa juhlapuvussaan
laakson kukkien unta
oravanpoikaa kodissaan
koko luontoa juurellaan
maan ääriin tähystänyt
valtakunta valkeassa hunnussaan
joen aaltokin jäätynyt

hongan juurella tuvassa
lapset helisten laulavat
pirtin lämmössä, valkean loimussa
ympärillä kuusen tanssivat
metsän reunalla mesikämmen
tuvan ylle nosti tähtitaivaan
muu metsän väki apuna repolaisen
joka loitsi taivaankanteen tuliaan

metsän reunassa vanha honka
joulurauhan julistaja iänikuinen
puhui, vavisutti parrastaan lunta
ja kutsui kuoron enkelten
tupaan suureen sekä pienehen
rakkautta, lämpöä siunaamaan
joko kuulet äänen kulkusten
on rauha päällä maan

 

Keke Lammassaari

Onnellista ja rauhaisaa joulua toivottaa Helsinki Poetry Connectionin väki!

Luukku 22: Tibetan librarian

Tibetan librarian


She was caught

in the cellar

and brought

during the night stellar

into a place as cold and distant as her home

in snow they were to roam

they wanted to hurt her first

but ended up satisfying her hunger and thirst

she was too tender

and so avoided the offender

wrapped inside the blanket

breeze whistling outside the tent

reminded her nobody knew was she absent


"Could I write poetry, please?"

She asked but was required stories

inside the temple's gates

but it wasn't the worst fate

to have vegetables on your plate

and an enemy turned into a soul mate

in a place where you could meditate and contemplate


She told a story

of independence and glory

She told about a nation

enjoying free education

her words raining down like irrigation

In Tibetan language she had it printed and pressed

that the language and written word shouldn't be oppressed

Anne Korhonen

Luukku 21: Aurinko on kuollut

Aurinko on kuollut

Tulevaan jos kuvaammin
(päättäjien itsevarmuus
ihmisrodun tulevaisuus)
käy taajuus: hitaammin,
ajoituksen mestari.

Emme saaneet rauhaa,
vain uuden valtiaan,
NSA:n ja Supon
hämähäkinverkon.
Muurin rajalle Meksikon.

"Halleluja!"-huutoihin
runoihin, lauluihin
päätit tiesi, ja tiesi
jatkuu vain, sen tiesivät
jotka uskoivat enkeleihin.

Soittakaa siis kelloja
muuta ei enää ole
tuleva on roudan
kuoleman ja mudan
ei, rauhaa emme.

Kun tästä virkoamme
haudallesi saattelemme
totuutta sanasta etsimme
tuleva ei enää odota
rauhaa ei enää mainita.

Rauhaa emme saaneet,
rauhaa emme voittaneet!
Rakkaat veljet ja siskot
on yksi tie; eteenpäin
vastarintaan heiveröiseen!

Entä varjeluksemme nyt
kuun valo vai pimeys, kysyt
mekö lainasimme loiston
vallalle, tottako se on?
Huudan: näin näin, näin on!

Soittakaa siis kelloja
sillä vääryys on yhä
tuleva on roudan
kuoleman ja mudan
ei, rauhaa emme -

Eläköön aurinko!
(halkeamien kautta
valo pääsee sisään)
Pimeydestä huudamme
soihdunkantajaamme. 

 

Tommi Kauppinen

 

Luukku 20: Paksu lumi, äänetön kaupunki

Paksu lumi

äänetön kaupunki

tanssii alkavan aamun valossa

nuoren miehen askeleet

vievät lumienkeleiden hautausmaalle

valkoinen kenttä hohtaa kylmyyttä

pienet kuopat tyhjyyttä

kulman penkillä

kaksi joulupukkia jakavat ryypyn

yksinkertainen onni lämmittää

nuoren miehen askeleet

johtavat kotiin

raskas yksinäisyys saa käpertymään

nurkan suloiseen syleilyyn

syvä uni suojaa mustilta siiviltä

herätys äkäisen äkillinen

johdattaa hymyyn

eteisessä rakkaan sanat

joulukortti 

Oscar Dikert

 

Luukku 19: Uskontunnustus

Me emme enää usko
toisiimme
mutta tavaraan me uskomme
ja tämä vuodenaika
on uskontunnustuksemme

kuka tahansa voi kääriytyä
materialismimunkin kaapuun
ajatuksettomasti kerran vuodessa
omistautua ostamiselle
pyhittää elämänsä esineille
julistaa ostokyvyttömämpien kuolemaa
se sanotaan hallitusohjelmassa
kaikki riippuu halusta

kuka tahansa voi olla materialismimunkki
menestyjämessias porvaripyhimys
julistaa elitistievankeliumia
jouluiltana kuolaten ja himoiten
sian ja sukulaistytön perseitä
täyttää tyhjyyttään tavaralla
kadehdittavan oppikirjamaisesti
ja yllätyksettömän ehdollistuneesti

me kumarramme kultaisia tuotteitamme
me rakennamme tavaroista tornin
meillä on varaa olla onnistujia
me olemme materialismimunkkeja
me uskomme
lahjoihimme
menestyksen merkkeihin

Tommi Tihtarinen

Luukku 18: Mistä tiesi?

MISTÄ TIESI

oliko se pakkanen tai
pimeys vai molemmat
ehkä tähtitaivaan ikuinen
tummansinisten sävyjen
salaisuus ja miten se oli
jo valmiiksi kuin muisto

entäpä lapset jotka jännittivät sillä
lumihiutaleissa oli taikaa väreinä
kun punanuttuinen hahmo
vilahti ikkunan takana

entä se kalpea mies
joka puhdisti hitaasti lumen
hautakiven päältä ja sytytti
kynttilän siihen viereen
miksi yksinäisyys tuntui
tänään erityisen kylmältä

oliko se talliin unohtunut seimi
ja bachin ylipitkä oratorio vai
mistä oikein varmasti tiesi
että nyt oli taas joulu

Tomi Sadeharju

Luukku 17:Kuningas alkoholilta tuli käsky

Taas tapahtui niinä päivinä
että kuningas alkoholilta tuli käsky

mennä kotiin viinit nupissa
kuset sukissa
muistot rutussa
silmät sumussa

Ihoon takertunut
pikkumustien viimeisen kukinnan kaiho.

Kaks vain valveill´on puolisoa

toinen leikkii lasta nukkuvaa
laskee pikkuporsaitaan
noita toivokinkkujaan
teuraalle yksi kerrallaan

Parvekeverho heilahtaa tuulessa
kuin joulumorsion sinappihuntu.

Hetken kestää elämää
sitä synkkää ja ikävää

Kun joulu on.


Hanna Huotari

Luukku 16: Meidän perheemme Bono

Viime jouluna miljoonat perheet ympäri maailmaa saivat lahjaksi Bonon. Meidän perheemme Bono oli mennyt rikki, kun se saapui kotiimme. Äitini itki useita päiviä rikkimennyttä Bonoa. Polttohautasimme Bonon hindulaiseen tapaan. Meidän perheessämme ei tulla enää koskaan viettämään joulua, vaikka miljoonat ehjät Bonot tulisivat tekemään maailmasta paremman paikan.

Jarkko Jokinen

Luukku 15: Joulukalaasi

JOULUKALAASI

Juhlatila valmiina, olkaa niin hyvät

vastaanottamaan joulun pyhät!

Ruokatorvisoittokunta täräyttää

falskin fanfaarin, päräyttää

pasuunallaan mahaportin auki: Silvuplee!

Jouluhauki ylpeilee:

”Minä olen ensimmäinen.”

Ja kalanpala kera palanpainikkeen

liukuu mahaan, on näet ehtiväinen.

Snapsi hurmaa isännän, Graavi Gasterin

siinä määrin, että kastikkeen,

sitruunaisen, kanssa alkaa polkan.

Kohta mahalaukun joka kolkan

täyttää jouluvieras: porkkanaa ja lanttua

pottua sekä palttua

tuskin enää tunnistaa, asterin

terälehti sekaan mukeltaa,

kuokkavieraskirjaan nimen raapustaa.

Väki tiivistyy, ryhmäseksiäkin esiintyy:

aladoobi tytisee, kinkun perään kouraisee.

Mukaan liittyy rosolli, nimeltään Olli:

”Hei, me spreijataan punaiseksi kaikki vaan!”

Mahassa on bakkanaalit, kaalit,

keitot, kakunheitot,

viinat, kaljat, kiisselit,

leikkeet, lihat, piparit,

kaikki tuusan nuuskana, muusina ja soseena.

Pienen hetken levättyään, tupluureilta herättyään

jatkaa juhlakansa juoksujaan

ohutsuoleen, joka tuoksujaan

ei voi kovin jouluisiksi kutsua

taidammekin tietää miksi.

Dagen efter huomenna ei huoleta

vaan kalaasi jatkuu: Hyvää joulua!

Leena Sainio

Luukku 14: Kevyt kuin lumi

Kevyt kuin lumi,
hento kuin henkäys,
se olet sinä.

Luja kuin tahto,
raskas kuin kivi,
se olet sinä.

Aamu ja ilta,
aurinko ja sade.
Kuin kuiskaus unessa,
olet mielessä.
Kuin rutistus pelossa,
se olet sinä.

Se olet sinä,
rakas. 

Laura Lassila 

Luukku 13: Renki & isäntä & minä

Jouluaatto

Renki sammui saunaan,
uunin häkään nukkui isä,
kinkku vaatii yhden uhrin lisää,
kuolen veritulppaan vuoden sisään.


Karlo Haapiainen

Luukku 11: Sinun lempivuodenaikasi

sinun lempivuodenaikasi

yksi hiekan peittämä lumikasa
sinä talvena ei tullut kunnon kinoksia
eikä muitakaan piilopaikkoja
pieni ja surkuteltava talvi

vaikka alaviitteissä ei mainita säätä ollenkaan
se toiveiden salaaminen, se pelkääminen mennä päin,
ei kannattanut laittaa kauniita kenkiä

päätit
et jaksanut
toivomuskaivon uraa
kolme viikkoa on pitkä aika kenen tahansa elämässä

saako puolikkaalla kolikolla mitään?

 
Hanna Storm

Luukku 10: Kettu ja raitiovaunu

vain kettu ja raitiovaunu
tuomassa eloa
valkealle Mannerheimintielle

pudistan lumet
istahdan skuruun
lämmitys on pois päältä

nousen Oopperalla
hengitykseni salpautuu viimasta
se unohtuu
olenhan näkevinäni repolaisen 

taas kadun toisella puolen

lähden juoksemaan
tietämättä
oliko se houretta

jäljet kyllä näkyvät
tämän pimeyden läpi

muutaman korttelin
kiireessä ohitan
kunnes löydän

kettu seisoo edessäni
kuin toteuttaen tehtäväänsä

yritän napata sen omakseni
liukastun

makaan maassa
tuijottaen tuikkivaa taivasta
hetken minulla on lämmin

 

Jukka Aulavuori

Luukku 9: Rastin kiskalla

Tapasimme grillijonossa neljä kolmekymmentä

pakkanen oli jo aikaa sitten vienyt

tunnon

omatunnon

omanarvontunnon

Huusit minä jäähyn

kaikilla vehkeet kuurassa

lämmitetään toisiamme

Hiljaisuudessa mutustelimme

mitä nyt yleensä siihen aikaan

katsoimme toisiamme lempeys

laskuhumalaisissa silmissämme

myöhemmin syleilimme huolellisesti

tempputorin takana

Väliyönä et muistanut minua

vaan veit kotiin Töpseli-Teijan

silloin oli jo lauhaa

Ruusa Roihu (2016)

Luukku 8: Nappaat lumihiutaleen kielellesi

Nappaat lumihiutaleen kielellesi

Sekös minua kovasti naurattaa

Valkoiset, pumpuliset, kuin untuvaa

Pehmeän pistävää

Pakkanen kihelmöi sormiani

Lainaat minulle lapasiasi

ja hymyilet

Minä lämpenen saman tien

ja sillä lämmöllä on hyvin vähän tekemistä 

lapasten kanssa

Oma kaupunkini!

Nyt se uinuu talviuntaan

Huurre on sen hiljentänyt

Hanki hiiskumatta

Lumipeite lupailee:

Ensi vuonna täältä alta paljastuu

Soma kaupunkisi

Ja kevät, oi, se kevät

joka on vielä edeltäjäänsäkin kauniimpi!

Maiju Piipponen

Luukku 7: Seitsemän älynväläystä

Kukkarossa pölyä ja nukkaa

sinne tontturukka

synkästi kurkkaa:

uusin köyhä perhe

Pukille töitä teettää,

itkua kyyneliä

ei voi lapsille jättää.

-

Joulukuussa isä

pitkiä päiviä urakoi

äiti kotona

koko taloa putsaa.

Ei lempeen hellyyteen

ehdi perheessä satsata

parisuhdeterapeutti ei

ehdi puhelimeen vastata.

-

Pubissa Pukki istuu tympeänä

kello on paljon jo after eight

taskussa sulaa eilinen after eight

ei peitä haju

kaakaoliköörin tuoksua.

Ei nyt jaksa

pukki kulutusjuoksua.

-

Pukki kiikussa puhisee

tyytyväisenä tuhisee.

Katsastuksessa ei mennyt

läpi reki.

Airbagin varoitusvalo

jäänyt päälle

kuin kirkas halo.

-

Isänmaallinen pukki

itsenäisyyspäiväämme viettää

vaikka muuten

globaalisti joulua

muuallakin bilettää!

-

Kevyesti hämmästynyt Pukki

Muoriaan kiittää

kun koti kauniisti tuoksuu ja kiiltää

kinkku uunissa kypsäksi muhii.

Aatonaattona kiireinen Pukki

vielä hetken sohvalla lusii.

-

Merry merry xmas!

Hard days night

Pukki kotonaan glögin nappaa

burn outiin maanantaina

saikkua ruinaa.

 

Mörri Seppälä, Orivesi

Luukku 5: Luuserin joulu

Luuserin joulu

Lumi leijailee kujalla hiljalleen
tarttuen takkini liepeeseen
ei hiutale lähteissään pilvestä tiedä
sulaako alhaalla helteeseen
vai saako uinua horrostaan vielä.

Minun matkani kuin matka hiutaleen
mikä odottaa päässä tään taipaleen
en lähtiessäni vastausta tiedä
voinko astua hänen portaalleen
et ehkä joulunakaan mua siedä.

Mikä ovella odottaa se jännittää
onko sydämesi edelleen jäässä
saanko edes joulua toivottaa
vai käynkö turhaan kujan päässä
sinua tahdon vain ilahduttaa.

Etsin kukan kauneimman tään kaupungin
mut’ ei se riittävän kaunis ole sulle
tahdon antaa vieläkin enemmän
soisit lämpösi unohdetulle
ja saada ystävän lähemmän.

Hyasintit, mistelit, tulppaanit
yön pimeyteen loistoaan tuovat
kelpaako jouluksi ardisiain,
jos tähtimerkit onnensa suovat
tai poistun katsein katkerain.

Hymykuoppasi olikin vastassani
kun oven avasit mulle
kukka marjainen soi joulumielen
halaus lämpöinen rakastetulle
ja kyynel kasteli oven pielen.

Raimo Asikainen

Luukku 4

Joulukuinen, suomensukuinen aikuinen:

itkuinen ja juhlapukuinen,

                                                iänikuinen.

Tyhjätaskuisten aikuisten hidaskulkuinen humalahakuisuus,

yöpukuisten aikuisten sotkuinen, litkuinen keskihakuisuus.

Kansallispukuiset aikuiset,

                        polvenkorkuiset, tulikivenkatkuiset.

Aikuisuuden katkeranmakuisuus, kovaiskuinen 2095-alkuisuus;

            päämäärähakuinen aikuisuus: ikuinen katkuinen sormikoukkuisuus.

Harvalukuinen, piskuinen aikuinen,

loka-, marras-, joulukuun makuinen:

                        valepukuinen, pilvenkorkuinen

            jalosukuinen ja tihkuinen 

Joni Lanki

Luukku 3: Valoisassa kasvihuoneessa on sohva

Valoisassa kasvihuoneessa on sohva, pöytä ja muutamia tuoleja. Sohvan käsinojilla hoipertelevat paksut liaanit, pöydän alla kurnuttaa afrikkalainen sammakko. Muutamilla tuoleilla kiikahtelevat orvot lapset ja kaivavat nenästään kuunvaloräkää. Käynnissä on ennenäkemätön koe, kuinka pitkään paratiisi säilyy hengissä Pihtiputaalla kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Tuolit varastoivat hyppelehtimisen synnyttämän energian kennoihin, jotka hitaasti luovuttavat virtaa loisteputkilamppuihin. Pihtiputaalaiset töllistelevät paratiisia ulkopuolella toppa- ja pilkkihaalareissaan. Aina tasatunnein sammakko laskee tomaatintaimien juurelle kutunsa, jonka orvot innokkaina hotkivat suuhunsa. Yöllä orvot kääriytyvät salaatinlehtiin. Aamulla he heräävät poimimaan appelsiinin suoraan puusta. On lyöty vetoa, että paratiisi jäätyy viikon kuluessa. Lastensuojeluviranomaiset ovat valmiina haavi ojossa poimimaan orvot huostaansa. Mutta kaikkien fysiikan lakien vastaisesti paratiisi jatkaa kukoistustaan, päivä päivältä liaanit kasvavat paksummaksi verhoksi lasiseinien sisään. 

Janette Hannukainen

Luukku 1: [J][O][U][L][U]

[joulu] Kanelin tuoksuinen kaiho. Pateettinen alakulo. Ulkona lunta vaikka linnoiksi. Lasten kirsikkanenät ja ketunhäntähatut. Saunassa tervatonttujen partio. Puurossa manteli. Kaikki ehjää ja ennalta suunniteltua.

[joulu] Viini käy päähän ja vähiin. Kukaan ei halua maksalaatikkoa, mutta kaikki syövät.

[joulu] Olohuoneessa hyasinttien väkevä tuoksu. Kulhossa konvehteja. Keltaista likööriä mustassa suklaassa. Sohvalla sukulaisten vinkuva hengitys ja paksu tietämys siitä, miten elämä on.

[joulu] Kynttilät läpättävät. En saa mielestä sinua. En saa, en saa.

[joulu] Aattoilta loppuu siihen kun ihmiset sammuvat. Ihmiset sammuvat siitä mistä eivät enää syty.

[joulu] Juon itseni rommihumalaan. Viehätyn sairaskertomuksista ja karrelle palaneesta Tarte Tatinista. Läikytän glögiä pöytäliinalle, sanon vittuako siitä. Sitten hävettää.

[joulu] Keinutuolissa pukin kaarnaiset kädet, verannalla kinkkua oksentava koira, enolla Tinderissä osuma.

[joulu] Täti nukkuu silmäluomet lautasella. Äidin katseessa viherpippurikastiketta. Isäkin on, muttei täällä enää.

[joulu] Takan rauhoittava ritina. Tulessa entisten puolisojen ostamat lahjat. Käry poraa rintaan rusinan kokoisen reiän. Palohälytin puhuu kimeitä.

[joulu] Kuusen latvassa punainen lasipallo, veljen kielen alla manteli. Kaikki odottavat yötä, mutta pelkäävät aamua.

[joulu] Lattialla silkkinarujen ansat. Lahjat avattiin yksi tunnissa, sillä jokainen tunti on lahja. Portaikossa pukin tupakkiaski ja tulitikut. Rullaverhon takana pakkanen kiristää ilmettään.

[joulu] Rinnoissa rakkautta vaikka vuoriksi.

Katja Tamminen

PS.

Toimitukseen saapui määräaikaan mennessä lähes 100 runoa melkein 50:lta henkilöltä! Suuret kiitokset kaikille osallistujille. 24 runoa julkaistaan joulukuun aikana. Emme ole vielä tehneet kaikkia valintoja tai ilmoittaneet niistä, joten ainakin alkuun jokainen luukku on yllätys myös kirjoittajalle itselleen.