Onko HPC kustantaja, julkaisija tai jotain vastaavaa?

Päästäkirjoitus: Juho Nieminen.

Kyseessä on päästäkirjoitus, joten kaikki tekstissä esitetyt mielipiteet ovat allekirjoittaneen omia. Pyrin silti perustamaan ajatukseni keskustelulle, jota on laajemmin käyty kulisseissa muiden HPC-aktiivien kanssa.

Tarve kirjoitukselle kumpuaa siitä, että yhdistyksemme on saanut jonkin verran tarjouksia koskien käsikirjoituksen julkaisua. Helsinki Poetry Connection ei kuitenkaan ole kustantamo - mitä se sitten on?

Emme nyt tai tulevaisuudessa ole kustannusliike, koska yhdistyksemme säännöissä määritellään, että sen ensisijainen tehtävä on tapahtumien järjestäminen sekä runouden, spoken wordin, räpmusiikin tai vastaavien sanataiteen muotojen edistäminen.

Okei, no tavallaan kirjojen julkaiseminen voisi "edistää sanataiteita", mutta yhdistyksemme sisällä on selkeästi päätetty, ettei se taloudellisesti ole mukana kirjojen julkaisussa, enintään symbolisesti.

HPC:n kirjojen painokustannukset maksaa runoilija itse. Kyse ei silti ole myöskään palvelukustantamosta. Rahalla ei kukaan voi ostaa HPC:n tukea kirjalleen - se on tehtävä aktiivisen osallistumisen kautta - ja sittenkin julkaisemme vain kirjan tai pari vuodessa, jos ja kun asiasta on päätetty kollektiivisesti.

Myönnän, että HPC:n kirjat tietyllä tavoin sijoittuvat harmaalle alueelle, sillä ne eroavat myöskin perinteisistä omakustanteista.

Omakustantaja on hyvin usein huomattavasti heikommassa asemassa kuin runoyhdistyksen jäsen, joka saa toimitusapua, näkyvyyttä ja myös henkistä tukea.

HPC ei ole kustantaja, mutta kylläkin julkaisija, eli se julkeaa antaa symbolisen tukensa tietyille kirjoille, joiden runoja on joskus aiemmin ahkerasti kuultu sen tapahtumissa.

Kollektiivin sisällä on usein kustannustoimitettu kirjoja ristiin rastiin, mutta siitäkään ei ole maksettu palkkaa, eikä toimitusapua ole kollektiivisella päätöksellä asetettu kenenkään harteille. Jos kirjoja on toimitettu, se on tapahtunut ateljeekriitikon omasta päätöksestä ja omalla ajalla. Kirja olisi siis voinut syntyä myös täysin ilman runoyhdistystä, jonka logo koristaa sen kantta.

Miksi sitten haluamme, että kirjamme kannessa lukee "Helsinki Poetry Connection"?

Myönnän, että ainakin omalla kohdallani kyse on myös huomioarvon lisäämisestä, mutta ehkä kuitenkin enemmän ylpeydestä. Olen ylpeä siitä, että saan olla mukana HPC:n toiminnassa, enkä pelkää myöntää sitä. En piittaa siitä, että kirjani tavalla tai toisella leimattaisiin lavarunoudeksi tai live-esityksen tukena käytettäväksi nuottivihkoksi, kuten Hesarissa aikoinaan melko tympeästi kirjoitettiin.

En häpeä myöskään olla omakustannerunoilija, sillä elämme kovia aikoja. On ihan helvetillisen vaikea saada kirjojaan julkaistuksi perinteisestä kustantamosta, ja erityisesti se koskee runokirjoja.

Kustannusmaailma on muuttunut hyvässä ja pahassa. Elämme aikoja, jolloin jopa Runeberg-palkittu tai Helsingin Sanomien esikoisteokseksi valittu kirja on voinut saada alkunsa osuuskuntatoiminnasta.

Vanhat mielikuvat eivät enää päde. HPC:n kirjat eivät ole sitä tai tätä, vaan jotain uutta. Varmaa on vain se, ettei HPC-logoa osteta rahalla, vaan se ansaitaan Dägällä.

Harri Hertellin toinen runokokoelma julkaistaan 27.3. Cafe Mascotissa

Suomessa lavarunousilmiön synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. klo 19 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) Harri Hertellin toisen runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi. Julkkarikemuissa esiintyy runoilijan itsensä lisäksi mm. Pietari ja Dxxxa D. Illan levymusiikista vastaa dj Super Mazembe. Haastattelijana toimii Juho Nieminen.

Julkkareiden jälkeen Harri lähtee kiertämään kirjan kanssa ainakin seuraaviin paikkoihin (lisää keikkoja otetaan mielellään vastaan):

29.3. Korjaamon kirjamarkkinat (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 12.30-13.00, kirjailijahaastattelu.

29.3. Literary Death Match Helsinki (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 19.

1.4. Kallion kirjasto, kupolisali, (Viides linja 11, 00530 Helsinki) klo 18-19, haastattelijana lavarunoilija Kasper Salonen

2.4. Kirjakauppa Tulenkantajat (Hämeenpuisto 25, 33210 Tampere) klo 18-19

3.4. Torven Akustinen klubi (Loviisankatu 8, 15110 Lahti) klo 19

4.4. Kirjoja myynnissä Runopuulaakin Helsingin karsinnoissa Cafe Mascotissa (Neljäs Linja 2, 00530 Helsinki)

5.4. Bar Kuka (Linnankatu 17, Turku) klo 20-22. Illassa lisäksi paikallisia runoilijoita + open mic.

9.4. Saaga seniorikeskus klo 17 (Dosentintie 12, 00330 Helsinki)

11.4. Nuorten toimintakeskus Happi klo 18-21. Tapahtumassa myös nuorille suunnattu open mic. (Sörnäisten rantatie 31, 00500 Helsinki)

14.4. Leevin palvelutalo klo 17 (Ilkantie 19, 00400 Helsinki)

18.4. Vakiopaine, Jyväskylä (Kauppakatu 6, Jyväskylä)

Kirjaa myydään kaikkien esiintymisten yhteydessä 15 eurolla. Tervetuloa!

Kirjatilaukset, haastattelut, arvostelukappaleet:
hkipoetryconnection@gmail.com
 

Runoilijana, spoken word -artistina, dj:nä ja kulttuurituottajana työskentelevä Hertell on viime vuosien aikana huomioitu laajalti eri medioissa mm. runoutta ja musiikkia yhdistelevien Dubros- sekä Hertell & Hertell -yhtyeittensä levytysten myötä. Kovassa nosteessa olevan sanataiteilijan esityksiä on kuultu ympäri Suomen ja myös maan rajojen ulkopuolella. Hertellin runoutta on käännetty neljälle kielelle. Hertellin toinen runoteos jatkaa ja syventää sitä, minkä vuonna 2011 julkaistu, ja sittemmin loppuunmyyty, esikoisteos "Kunnes oppii kävelemään" aloitti.

Kutsumme sitä kodiksi kertoo eräästä kaupungista ja ihmisistä, joille se on koti. Se kertoo, kuinka eletään jättämättä mitään kertomatta ja miten päästetään irti vihasta. Se kertoo miten kaupungin perusta piiloutuu lehtien alle ja kuinka saalatit jäätyvät mökin pihalle. Se näkee, miten yökerhon lattialla katoaa ekstaasinappi ja miten aurinko laskee lintutornin taakse kuin nukahtavan sormista putoava savuke. Se näkee ilmiöiden ainutkertaisuuden ja kauneuden, mutta havaitsee myös elämän, joka etenee uomassaan: talonmies lakaisee natsat kadulta, lehdenjakajat suhisevat kuin kaislikko, ja kaikki koirat ulostavat samalla tavalla.

Runot vaikuttavat henkilökohtaisilta; niiden taustalla aistii todellisia tarinoita, hetkiä ja tunteita, jotka on verekseltään kaapattu paperiin, mutta silti ja juuri siksi niiden käänteisiin ja kokemuksiin tiivistyy sellaista, minkä jokainen voi tunnistaa itsessään ja ympäristössään.

”Hertellin runoissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat, menneiden muistelu ja paikoin inhorealistisetkin kaupunkitarinat. Rujoudesta huolimatta rivien välistä voi lukea kehotuksen uskoa itseensä ja olla vaipumatta kyynisyyteen.” -Jouni Viitala / Kirkko & Kaupunki 22.6.2011

”Helsingistä on tulossa lavarunouden kuuma piste, mikä on häkellyttävän paljon Hertellin ansiota... Hertell on tuottajan roolissaan jonkinlainen renessansinero, ja porukka jonka kanssa hän työskentelee on pystynyt synnyttämään ilmiön, jota ei voi olla hämmästelemättä.” -Aleksis Salusjärvi / Luutii -kulttuuriblogi 13.4.2013

”Hertell on juuri niitä jäbiä, jotka auraavat omat latunsa mennessään.” -Panu Jansson / City.fi 7.5.2013

Kuvituskilpailu runokirjalle

HPC julkaisee keväällä 2014 pitkäaikaisen jäsenensä Jarkko Jokisen runokirjan Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä. Kaikille avoimessa kilpailussa etsitään nyt kirjalle kuvittajaa.

Helsinki Poetry Connection on aikaisempina vuosina julkaissut kolme runokirjaa, joissa kaikissa on ollut kuvituksia. Jos haluat olla jatkamassa tätä perinnettä, kuvita jokin tämän tiedotteen lopussa olevista teksteistä itse valitsemallasi tavalla ja lähetä kuva liitetiedostona osoitteeseen:
runoilija.jokinen@gmail.com

Paula Pauliinan kuvitusta Juho Niemisen runokirjassa Saattaa sisältää pähkinää.

Julkaisemme kilpailun parhaimmistoa blogissamme ja voittaja saa 150 euroa puhtaana käteen sekä 250 euron kuvitusdiilin. Kuvien määrästä täytyy sopia erikseen, mutta alle kymmenen lienee riittävästi. (Kilpailun voitto ei myöskään velvoita enempien kuvien toteutukseen, jos aikataulu ei anna myöten. Silloin tarjoamme urakkaa toiseksi sijoittuneelle.)

Kilpailuaika päättyy perjantaina 28. helmikuuta.

Kuvituksen tyyli on vapaa, mutta mustavalkoisuus ja viivojen selkeys on painoteknisistä syistä suotavaa (kansi on värillinen). Rohkeiden graafisten elementtien tai kuvan ja tekstin luova yhdistäminen on sallittua, mutta myös pelkät tussipiirrokset tai sarjakuvaruudut käyvät. Kuva voi olla puolen sivun kokoinen tai levittäytyä koko aukeamalle. Halutessaan kuvittaja voi jopa leikkiä taitolla ja ehdottaa fontteja, jotka sopivat kuvien ilmeeseen.

Lisäkysymyksiä voi esittää täällä blogissa ja toimituskunnan tavoittaa myös sähköpostitse: hpc.kalenteri@gmail.com


JARKKO JOKISEN RUNONÄYTTEITÄ

Juoksin kuin kettu kohti havumetsää, vaikka oloni oli varsin näätämäinen. Metsässä kohtasin paljon jäniksiä mutta en ollut kiinnostunut niistä, vaan etsin metsän jumalaa Tapiota. Halusin saada hänen hyväksyntänsä kettuna. Lopulta löysin Tapion. Hän aisti yleisen näätämäisyyteni ja sen, etten ollut kiinnostunut jäniksistä. Siitä huolimatta hän antoi kettumaisuudestani arvosanaksi mukavan kasin.

* * *

Astelin eilen pystytettyyn kaupunkiin taskut täynnä tahroja ja hajuja. Heittelin puoliksi syötyjä hodareita, suklaapatukoiden papereita ja torin kalatiskin hajua sinne tänne, jotta saisin kaupunkiin aitoa katukulttuurin tuntua. Ei sillä ollut paljon mitään vaikutusta, paitsi että sain tällä toiminnalla erään kahvilan terassilla espressoaan hörppivän kulturellin havainnoimaan katunäkymäää hieman tarkkaavaisemmin.

* * *

Muutama lamppu valaisee asuntoani. Valaisevat ne hiukan myös minua. Lamppujani tehokkaammin mietiskely auttaa  minua kohti valaistumista. Tosin naapurini asunto on lamppuja täynnä ja hän on niiden avulla lähes saavuttanut valaistumisen. Mietiskelyä hän ei juuri harrasta.

* * *

Laitoin kananmunat kiehuvaan veteen, minkä jälkeen kävin postiluukulla. Unohdin tyystin kananmunat, mutta onneksi liesi oli itse kääntänyt itsensä nollaan ja kananmunat olivat siirtyneet takaisin rasiaan. Koko maailma on ajat sitten kyllästynyt hajamielisyyteeni, mutta onneksi kananmunat ovat osoittaneet minulle harvinaista pitkämielisyyttä.

* * *

Lumesta kasvoi häivettynyt loituska, jonka uinoin aadelmaksi haivettuneilla korkkareilla. Ruudet ja boiret eloivat loituskaan loihetta ja hellettävää laihetta. Olen aamoittunut! Diddaraa! Daddaraa!

 * * *

Putosin vuosikaudet alas vuorenrinnettä. Nyt makaan kielekkeellä pyörällä päästäni. Otsaani koristaa mustelma, josta kasvaa kukka. Kukan terälehdissä on värejä yhtä paljon kuin minussa kolhuja. Ne värit ovat elämäni kuvakirja.

* * *

Viikatemies tuli vierailulle. Hän istahti pöytään, nautti pari kuppia kahvia, siivun korvapuustia, kertoi uutiset toiselta puolelta ja lateli puujalkavitsejä. Viikatemies on mukava heppu, kerrassaan mainiota juttuseuraa. Hänen vierailunsa ovat tervetulleita aina, kun hän tulee käymään virka-ajan ulkopuolella.

* * *

Eräissä pukujuhlissa avustajani puki ylleni narrin asun. En ollut siihen tyytyväinen. Sitten hän puki ylleni murhaajan asun, poliitikon asun ja vielä perhosten keräilijän asun. Mikään niistä ei sopinut minulle. Aion antaa potkut avustajalleni. Seuraavissa pukujuhlissa en kuuntele toisten neuvoja, vaan laitan ylleni itseni näköisen asun ja kuljen omana itsenäni narrien ja murhaajien keskellä.

* * *

Rupisammakko loikkasi uneeni ja unestani pois. Olen jo oivaltanut, että uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä. Ei se haittaa. Säännöllinen kurnutus tasoittaa niin romanttisten unieni kuin myös painajaisteni tunnelmaa niin, että aamut käynnistyvät ilman suurempia tunnekuohuja.

* * *

Olin mielikuvituspaastolla. Se oli raskas paasto. Kun se päättyi, patoutunut mielikuvitukseni pulpahti minusta suurena möykkynä ulos ja lensi avaruuteen, avaruuden kannesta läpi äärettömyyteen tai mihin lie. Koetan jatkossa mielikuvitukseerata säännöllisesti ilman paastoja, ettei  enää synny sellaisia pulpahduksia, jotka ovat vahingollisia ja ennen kaikkea pirun noloja.