HPC:n joulukalenteri

Huomio, Huomio!
Helsinki poetry connection lanseerasi viime vuonna suosiota saaneen joulukalenterin blogisivustolleen. Idea on tänä vuonna sama!

Joulukalenterin idea on seuraavanlainen - kaiva pöytälaatikostasi jouluruno tai kirjoita uusi, versioi vanha - kunhan runo on sinun kirjoittama! Runoja voi lähettää monta, kuitenkin järkevyyden rajoissa (kokoelmallista joulurunoja ei kannata lähettää)

Runo(t) tulee lähettää viimeistään 25.päivä marraskuuta, jotta HPC:n tonttukomitea ehtii valita 24 suosikkia kalenteria varten. Tartu siis oitis toimeen ja lähetä runosi sähköpostiosoitteeseen: hpc.kalenteri@gmail.com. Mikäli haluat osallistua kilpailuun, jossa yksi palkitaan, laita mukaan yhteystietosi. Myös nimimerkillä voi osallistua.

Joulutunnelmin!

HPC!

Poetry Jam -lavarunousklubilla ylistetään Kalliota 17.11

TIEDOTE 10.11.2011

JULKAISUVAPAA HETI

Poetry Jam -lavarunousklubilla ylistetään Kalliota 17.11.

Pääkaupunkiseudulla lavarunousbuumin synnyttänyt Poetry Jam -klubi juhlii Kallion kaupunginosaa torstaina 17.11. Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki). Palkitulla runoklubilla kuullaan runoutta ja rap-lyriikkaa Kallion hengessä: lavalle astelevat runoilijat Ilpo Tiihonen ja Kasper Salonen sekä maan eturivin rap-lyyrikot Thono Slono, Shaka ja Rauhatäti. Erikoisillassa tunnelmaa ovat luomassa myös Marko Vuorisen kaupunkiaiheiset valokuvat.

Urbaani runoilta huipentuu open mic -maratoniin, jonka aikana yleisö voi tulla esittämään itse omia runojaan. Tapahtuman päätteeksi suoritetaan leikkimielinen äänestys, jossa yleisö valitsee oman suosikkinsa. Hämeentiellä sijaitseva SaunaHermanni on ystävällisesti luvannut tarjota yleisösuosikille ja hänen ystävälleen lämpimät löylyt. Järjestäjät toivovat kuulevansa avomikissä erityisesti Kallio- ja Helsinki-aiheisia tekstejä.

Tilaisuuden juontaa Helsinki Poetry Connection -kollektiivin perustaja Harri Hertell. Illan levyvalinnoista vastaa Mutsis oli dj-kollektiivi. Ovet klubille aukeavat klo 18 ja illan ohjelma alkaa klo 19. Sisäänpääsymaksu 3 €.

Tapahtuman järjestävät Helsinki Poetry Connection, Up With Kallio ja Nuoren Voiman Liitto

Lue lisää: http://hkipoetryconnection.blogspot.com/

Helsinki Poetry Jam 17.11.

Poster: Janne Kuisma

Äsken, nyt ja – mitäs sit?

Päästäkirjoitti: Erkka Mykkänen

Helsinki Poetry Connection on toiminut jo sen verran ja sen verran menestyksekkäästi, että taaksepäin katselemiselle – nostalgisillekin sananpainoille – alkaa olla perusteita. Tämän osoitti HPC:n perustaja Harri Hertell edellisessä päästäkirjoituksessaan.

            Siispä nostalgisoin tässä minäkin, mutta toivoakseni asiapohjalta. Lopussa esitän kysymyksen: mitä seuraavaksi, HPC ja Suomen lavarunous?

Tutustuin Helsinki Poetry Connectioniin vuoden 2009 keväällä. Silloin mieleeni jäi lähinnä ujon charmantisti esiintynyt Juho Nieminen, jonka tunsin jo ennestään Aukea.netistä ja yliopistolta. Muut esiintyjät näyttäytyivät mielessäni ”joinakin räppäreinä”, joiden hermostunut, perustelematon uho ei oikein vakuuttanut.

            Saman vuoden syksyllä osallistuin Poetry Slamin SM-karsintaan. Pääsimme Juhon kanssa Kotkan finaaliin asti. Siellä sain neljännen sijan. Muutamia kertoja esiinnyttyäni olisin siis pystynyt yhtäkkiä kertomaan ihmisille olevani Suomen neljänneksi paras lavarunoilija.

            En kuitenkaan kokenut retostelulle kovinkaan suurta tarvetta, sillä tosiasia oli tämä: taso oli sekä Helsingin karsinnassa että varsinaisessa finaalissa huono. Suurin osa runoilijoista oli ensi yrittäjiä, jotka olivat päässeet loppukilpailuun kai lähinnä siksi, ettei heidän kaupungissaan kukaan toinen ollut osallistunut karsintaan.

            Omat runoni olivat ihan hauskoja, mutta eivät välttämättä kovin paljon siihen päälle. Esiinnyin esiintyäkseni, erinomaisuuttani esitelläkseni. (Se ei ole huono syy esiintyä, mutta parempiakin on.)

Kuukausia kului, ja otin aina silloin tällöin osaa HPC:n eri tilaisuuksiin Kallion Café Mascotissa ja myöhemmin Töölön Vastarannan Kiisken avomikeissä. Symppasin meininkiä, mutta pohjimmiltani en nauttinut iltamista kovinkaan paljon. Meininki oli hyvä, mutta en muista varsinaisesti vaikuttuneeni yhdestäkään esityksestä.

            Helsinki Poetry Connection alkoi tulla minulle läheiseksi vasta tajuttuani, kuinka paljon itse asiassa haluankaan esiintyä. Ja tärkeämpänä: että minusta voisi itse asiassa jollain omintakeisella tavalla jopa olla siihen. Tärkeää tässä oli oivaltaa, että runonlausunnan ei tarvitse olla paperilta luettavaksi tarkoitetun runon kääntämistä ääneenluvuksi, vaan se voi olla jotain nimenomaan esitystilanteeseen tarkoitettua, jotain itseisarvoisesti esityksellistä.

            Niinpä vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut saada kiinni siitä, mitä se voisi olla, kun juuri minä esiinnyn. Tästä saan kiittää HPC:tä. Ja tarkemmin: juuri Vastarannan Kiisken open miceja.

            Tästä syystä: open miceissa, kuten Poetry Jameissäkin, on aidosti tervetulleeksi toivottava ilmapiiri, eikä avoinna ei ole vain mikki vaan tunnelma, mielet, juontajan ja yleisön. Tämä on alettu viime aikoina eri tuuteista tunnustaa, mutta asia ansaitsee korostuksensa, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Kaikki järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt kyllä toitottavat avoimuuttaan, mutta yleensä se on vain teoreettista. Pois voi sulkea niin monella tavalla.

            Mutta HPC on auki. En keksi yhtäkään runoilijaa, joka ei todennäköisesti tuntisi itseään hyväksytyksi noustessaan lavalle.

            Omalle esiintyjänkehitykselleni on ollut olennaista, että olen voinut rennosti vapautua jopa ylipäätään runonlausunnan ideasta. Se on vaatinut Kiiski Open Micin kaltaisen ympäristön, jossa kykyjään ja rajojaan voi testata. Esimerkiksi: viime kesänä päätin runojen luvun sijaan yksinkertaisesti kertoa yleisölle tarinan. Kyseessä oli eräs lyhytelokuvakäsikirjoitukseni, jonka toimivuutta halusin testata kertomalla sen ikään kuin tosijuttuna elävälle yleisöille. Säestin esitystäni muutamilla häiriintyneillä kitaranäppäilyillä.

            Viimeksi esitin Kiiskin open micissa räp-runon. Jonkinlainen paluu tai ainakin nyökkäys kohti HPC:n ”juuria” kai sekin.

HPC:n alkutaival on siis monella tapaa nousujohteinen – esiintyjien ja esitystenkin taso on noussut tasaisesti. Enää ei tarvitse hymähdellä vaivautuneesti, vaan saa aidosti häkeltyä, nauraa ja liikuttua. Siksi rohkenen esittää seuraavan kysymyksen, ja vieläpä yrittää hahmotella siihen jonkinlaista vastausta tai ainakin keskustelunavausta.

            Kysymys kuuluu siis:

            Mitäs sit?

            Kuten jo mainitsin, HPC ja lavarunous ylipäätään on viime aikoina alkanut saada tunnustusta (Luutiissa juuri kehuttiin, viimeisimmässä Parnassossakin), ja yksimielisyys tuntuu kiteytyvän tähän: HPC:ssä parasta on nimenomaan se, että se on avannut ovet oikeasti kaikille esittää omia runojaan, omaa taidettaan. Että kun kutsu osallistumaan esitetään hyvin, siihen myös vastataan.

            Se on aivan mahtavaa, enkä toivo sen koskaan muuttuvan.

            Silti en voi olla toivomatta, että HPC kehittyisi tästä kohti yhteisöä, joka kannustaisi esiintyjiä myös kehittymään yhä rohkeammin, tohdinko sanoa: kunnianhimoisemmin?

            Suomen lavarunous yleensäkin kaipaa mielestäni enemmän esiintyjiä, jotka vaativat itseltään joka kerta enemmän. Jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä. Joille ei riitä se että he ylipäätään uskaltavat esiintyä. Jotka nauhoittavat esityksiään ja katsovat ja kuuntelevat niitä ja miettivät, että tuon voisin tehdä vielä paremmin. Esiintyjiä, jotka miettivät: voisinko lukea ilman paperiakin? Esiintyjiä, jotka hakevat vaikutteita ulkomailta. Esiintyjiä, jotka saavat muiden suut loksahtamaan auki ihmetyksestä: jos aion vielä joskus kehdata itse lavalle, minun pitää parantaa ja hurjasti.

            Joo joo, stopstopstop, tiedän!

            Äkkiseltään tämä tuntuisi olevan kovastikin ristiriidassa juuri sen avoimuuden ja kannustavuuden kanssa, joka HPC:ssä on parasta. Siksi haluan korostaa, ettei näiden näennäisen vastakkaisten puolien tarvitse sulkea toisiaan pois.

            Sillä kunnianhimo, itsekritiikki ja loppumaton tyytymättömyys itseen ovat hyvän itsetunnon, hyvän taiteilijan merkkejä. Ja kokemuksesta tiedän, että sellaisia Helsinki Poetry Connectionin tilaisuuksissa esiintyy.

             Joten eipä jäädä lillumaan tähän tyytyväisyytemme marinadiin. Uuniin vaan!

Kirjoittaja kirjoittaa runoja, proosaa ja kritiikkejä, esiintyy silloin tällöin, tekee musiikkia, haluaa tehdä elokuvia ja on yleinen kulttuuriturjake, aloitteleva taiteilijaruoja.

Kiiski Open Mic -klubilla juhlistetaan runoutta Kari Peitsamon tahdissa 12.11.

TIEDOTE 3.11.2011

JULKAISUVAPAA HETI

Kiiski Open Mic -klubilla juhlistetaan runoutta Kari Peitsamon tahdissa 12.11.

Esittävää sanataidetta edistävä Helsinki Poetry Connection -runokollektiivi juhlii kolmivuotistaipalettaan lauantaina 12.11.2011 Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki) klo 19 alkaen. Jo vuoden ajan järjestetty Kiiski Open Mic on avoin lavarunoustapahtuma, jossa illan aikana yleisön jäsenillä on mahdollisuus esittää omia runojaan, laulujaan tai muuta sanataidettaan. Varsinaisen open mic -osuuden jälkeen syntymäpäiväjuhliin osallistuu myös suomalaisen musiikin elävä legenda Kari Peitsamo, joka esiintyy soolona illan päätteeksi. Tilaisuuden juontaa Helsinki Poetry Connection -kollektiivin perustaja Harri Hertell. Tilaisuuteen on vapaa pääsy! Tervetuloa!

Lisätiedot ja haastattelut:

Harri Hertell, tapahtumatuottaja

p.0405063668

hkipoetryconnection@gmail.com

http://hkipoetryconnection.blogspot.com

Poetry Jam -klubin yleisökysely (vastaa ja voita HPC-tuotepaketti)

Helsinki Poetry Connection -kollektiivi toteuttaa yleisökyselyn koskien Poetry Jam -lavarunousklubia. Kyselyn avulla HPC pyrkii kehittämään klubia yleisöään paremmin palvelevaksi. Kysely on myös osa Harri Hertellin kulttuurituotannon (AMK) opintojen opinnäytetyötä. Työssään Hertell pyrkii tutkimaan runoklubikonseptien kehittämistä kävijälähtöisesti. Kaikki, jotka ovat edes kerran käyneet klubilla voivat osallistua kyselyyn.

Kaikkiin kysymyksiin ei ole tietenkään pakko vastata, mutta mitä tarkempia vastauksia annat sitä paremman aineiston HPC saa klubin kehittämistä varten. Kaikkien kyselyyn osallistuneiden kesken arvotaan HPC-tuotepaketti (Poetry Jam -levy, HPC t-paita, Kunnes oppii kävelemään runokirja ja kuohuviinipullo Mascotissa). Täytäthän kyselyn viimeistään 15.11.2011 mennessä.

Kiitos paljon jo etukäteen, että autat meitä palvelemaan paremmin yleisöämme!

KYSELYYN TÄÄLTÄ: https://elomake.metropolia.fi/lomakkeet/4499/lomake.html

Poetry Jam 20.10.2011 / Kuvat: Kira Leskinen

 

Illan levyselektioista vastasi Janne Lastumäki

Harrin johdolla laulettiin syntymäpäivälaulu

Mikko Myllylahti esiintyi ensimmäisenä

Kafka, pizza ilman valkosipulia / on kuin avioliittoni

Jani Nieminen heitti settinsä lopuksi runokirjansa yleisöön

Jussi Wahlgren oli toukokuun jamien yleisösuosikki

Yrjänä Sauros soitti kehittämäänsä saurofonia

Juontaja halusi tietää mikä toi miehen mikin äärelle

Kääpiö räppäsi ja luki Mauri Korhosen sieniopasta

Pelle Miljoonan soolokeikka päätti illan

Osallistu Poetry Jam -klubin yleisökyselyyn!

Helsinki Poetry Connection tekee yleisökyselyn Poetry Jam -klubista. Tarkoituksena on kehittää klubin toimintaa ja ottaa yleisö aiempaakin paremmin huomioon. Mikäli olet käynyt Poetry Jameissa edes pyörähtämässä ja haluat auttaa meitä kehitystyössä laita sähköpostia osoitteeseen: hkipoetryconnection@gmail.com Viestin otsikoksi YLEISÖKYSELY. Kaikki vastaukset käsitellään nimettöminä.

Nyt on siis hyvä hetki kertoa mikä on jäänyt hampaankoloon ja mikä klubissa on mahdollisesti hienoa! Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan HPC-tuotepaketti eli m-kokoinen hpc t-paita, poetry jam -cd-levy ja Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään. Kiitos tuhannesti avusta!

Luutii-kirjallisuusblogin hieno reportaasi Kiiski-klubilta

Aleksis Salusjärvi kirjoitti lämminhenkisesti Kiiski open mic-klubista: Raportti Luutii-sivustolla.

"Tällaisen illan jälkeen koko kaupunki näyttäytyy erilaisena. Jokainen ihminen, kännissä hortoileva ja vittua huutavakin, tuntuu omaavan lahjakkuutta ja kiehtovia ajatuksia. Mestariteokset leijailevat ympärillä ja mielen valtaa ihmetys siitä, miten on aiemmin voinut olla huomaamatta niitä."

- Aleksis Salusjärvi


ja keskustelukommentissaan:  " Tollasesta runo-illasta mä olisin valmis maksamaan pääsymaksun mukisematta. -- tää esiintyvä, tilallinen, tapahtuva, runous on ollut kiinnostavaa jo pitkään ja taso on koko ajan parantunut. On hyvin olennaista kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitetun runouden rinnalle on syntynyt uusia lausutun ja esitetyn runouden muotoja (siis monikossa)."
Luutii-foorumilla kirjoituksen alla lisäksi keskustelua mm. runonlausumisen harjoittamisesta.

Poetry Jam Tallinn 5.11.2011

Huomio: Poetry Jam Tallinnin tapahtumapaikka on siirretty!

The Poetry Jam Tallinn event is now at the following address starting at 20:00:

Eesti Kirjanike Liit, must saal (Viron kirjailijaliitto, musta sali)
Harju 1, kolmas korrus (kolmas kerros)
Tallinna, Estonia

Tapahtuma on ilmainen, event is free. Welcome!

Rajat rikkovaa runoutta – suomalais-virolainen runoilta Tallinnassa 5.11.2011.

Perinteikäs Poetry Jam Tallinn -runoklubi on jälleen täällä! Lauantaina 5.11. kuullaan aimo annos suomalaista ja virolaista runoutta. Viron kirjailijaliiton mustan salin (Harju 1, kolmas korrus, kolmas kerros) lavalle nousee kello 20.00 alkaen viisi kehuttua nuorta runoilijaa. Illan aikana esiintyvät Esa Mäkijärvi, Jürgen Rooste, Teemu Manninen, Mehis Heinsaar ja Aare Pilv.

Juontajana toimii tuttuun tapaan virolaisen kirjallisuuden kääntäjä Hannu Oittinen.

Klubilla järjestetään myös open mic -osuus, jonka aikana yleisöllä on mahdollisuus päästä esittämään itse omia runojaan. Tilaisuuden järjestää Helsinki Poetry Connection yhteistyössä Suomen Viron-instituutin ja Finnish Literature Exchangen (FILI) kanssa.

Esa Mäkijärvi (s. 1984) on suomalainen runoilija. Mäkijärvi on julkaissut kolme runokokoelmaa, joista tuorein, keskustelua herättänyt Kaukainen maa, ilmestyi aiemmin tänä vuonna.

Jürgen Rooste (s. 1979) on virolaisen kirjallisuuden monitoimimies. Rooste työskentelee muun muassa Viron kirjailijaliitossa ja Viron televisiossa. Hänen uusin runokokoelmansa on Kuidas tappa laulurästikut. Roosten runouteen voi tutustua suomeksi kokoelmassa Citykani ja duracellpupu (NyNorden 2010)

Teemu Manninen (s. 1977) on suomalainen runoilija ja kirjallisuudentutkija. Mannisen teokset sisältävät vaikutteita mm. flarf-runoudesta. Hänen runokokoelmansa Futurama voitti Tiiliskivi-palkinnon vuonna 2010.

Mehis Heinsaar (s. 1973) on virolainen kirjailija. Heinsaar on kirjoittanut sekä runoja että proosaa, ja monet hänen kirjoistaan ovat olleet arvostelumenestyksiä. Hänen uusimman novellikokoelmansa suomennos Epätavallinen ja uhkaava luonto on ilmestymässä Helsingin kirjamessuille.

Aare Pilv (s. 1976) on virolainen kirjailija. Hän kirjoittaa sekä runoja että runollista proosaa. Pilven viimeisimmät julkaisut ovat hyvän vastaanoton saaneet teokset Näöline ja Ramadaan.

Lisätietoja:

Esa Mäkijärvi

GSM: + 358 40 55 66 263

esa.makijarvi@gmail.com

Kiiski Open Mic 15.10.2011

Vastarannan Kiisken (Runeberginkatu 26) open mic -sessiot jatkuvat jälleen lauantaina 15.10.2011 kello 19.00 alkaen. Lämmittelijöiksi olemme saaneet laulaja-lauluntekijä Mairen sekä esikoisrunoilija Silene Lehdon. Illan juontaa poikkeuksellisesti HPC:n aktiivi Kasper Salonen.

Kiisken open mikeissä kuvio on yksinkertainen: ota runosi, rap-lyriikkasi tai vaikkapa laulusi mukaan ja tule esittämään ne muille! Emme ole kytänneet kelloon esitysten aikana vaan jokainen saa esittää settinsä loppuun, harkintaa kuitenkin käyttäen. Instrumentit ovat sallittuja, mutta niistä kannattaa laittaa infoa etukäteen osoitteeseen: hkipoetryconnection@gmail.com

Olemme yleensä palkinneet yleisön suosikin ja niin aiomme tälläkin kertaa tehdä. Helmilevyt on ystävällisesti luvannut tarjota yleisösuosikille vapaapääsyn (+ avec) Dxxxa D:n ja Muuan Miehen keikalle Kansallisteatterin Lavaklubille. Keikka on heti open mikkien jälkeen osoitteessa Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki.Tällä kertaa Lavaklubin Helmi-ilta on Kiisken klubin virallinen jatkopaikka. Liput Dxxxa:n keikalle maksavat 6 euroa.

Nähdään 15.10. Kiiskessä! Dägä dägä!

Lähtölaukaus Helsingin lyhytelokuvafestivaalille Doc Loungessa ke 12.10!

Lokakuun Doc Lounge -klubilla katsotaan ennakkomaistiaisia Helsingin lyhytelokuvafestivaalien (ent. Kettupäivät) ohjelmistosta, julkistetaan festivaalin virallinen ohjelma ja haltioidutaan Helsinki Poetry Connectionin Harri Hertellin ja Suvi Valkosen esiintymisestä.

Harri ja Suvi nähdään myös illan aikan esitettävässä Max Simbergin lyhytdokkarissa VAPAUTA SANA. Myös graffitimaalari Kessi ja SPRAYING FROM HEART leffan ohjaaja Henriikka Ihalainen keskustelemassa elokuvasta ja julkisen tilan käytöstä.

Paikalla myös muita elokuvan tekijöitä. Nopeimmille leffalippuja.

Paikka: CAFÈ TALO, Hämeentie 2 B, www.cafetalo.fi/
Päivä: KE 12.10
Klo: 19-23

VAPAUTA SANA 17’ Ohj. Max Simberg (Arcada)
Dokumentti antaa äänen julkisen runonlausunnan uudelle aallolle, joka pyyhkii pölyt perinteiden päältä ja antaa jokaiselle mahdollisuuden astua yleisön eteen ilmaisemaan itseään. Urbaanisti sykkivät, tekijöidensä näköiset ja kaikille avoimet runoillat ovat hieno esimerkki nuorien aikuisten uudesta, osallistuvasta tavasta luoda omannäköistään kulttuuria.

Tervetuloa!

Järjestäjänä:
Katri Myllyniemi
Doc Lounge Helsinki
&
Mouka Filmi
Vilhonvuorenkatu 11 A
00500 Helsinki
Finland
www.mouka.fi

HPC Antinkodissa

Helsinki poetry connectionin sanasepot jatkoivat vanhuksille suunnattua "kiertuettaan" Aleksis Kiven päivänä Antinkotiin, Malmille.

Sateisen päivän esiintyjät olivat Elina Salo, Niko Jylhä, Jarkko Jokinen sekä Tuukka Terho. Puolituntinen esiintymisaika antoi tilaisuudelle hieman kiireisen vivahteen, joka oli allekirjoittaneesta ja muista esiintyjästä hieman harmittavaa. Yleisö koostui myös suurimmalta osin dementikoista, joka on tietysti pieni lisähaaste esiintymistilanteessa. Kaiken kaikkiaan tilaisuus sujui mukavissa merkeissä - Jarkko Jokisen väkevät runot aloittivat tilaisuuden. Elina Salo siivitti hieman haikeillakin lauluilla tunnelmaa syvemmälle. Niko Jylhä lauloi myös kovin kipeistä ja puhuttavista teemoista. Tuukka Terho HPC:n osuuden lukemalla runon naisista.

Antinkodin väki yllätti runoilijat laulamalla oman kiitoslaulunsa, joka on kuulemma kuulunut ohjelmistoon 13 vuotta. Laulua lauletaan, aina kun heidän luonaan on vieraillut uusia esiintyjiä.

Summa Summarum, runoilijat ja toivottavasti vanhukset ovat jälleen yhtä kokemusta rikkaampia. Ainakin malmin keskustassa nautitun pullakahvin perusteella HPC:n runoilijat ovat valmiina tarjoamaan vanhuksille lisää runoutta piakkoin!

HPC kohtaa vanhukset Malmilla.

HPC iskeytyy jälleen vanhusten mieliin ja sydämiin. Maanantaina 10.10 Aleksis Kiven päivänä klo 10.30 runo- ja laulunikkarit Elina Salo, Niko Jylhä, Jarkko Jokinen ja Tuukka Terho esiintyvät Malmilla, Antinkodissa. Myös tähän tilaisuuteen on vapaa pääsy!

Helsinki Poetry Jam (2 vuotta) 20.10.2011

Poster: Janne Kuisma

Poetry Jam -lavarunousklubi juhlii kaksi vuotta kestänyttä taivaltaan 20.10.2011

TIEDOTE 23.9.2011

JULKAISUVAPAA HETI

Poetry Jam -lavarunousklubi juhlii kaksi vuotta kestänyttä taivaltaan 20.10.2011

Pääkaupunkiseudulla suureen suosioon noussut Poetry Jam -lavarunousklubi juhlii kaksi vuotta kestänyttä taivaltaan torstaina 20.10.2011 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) klo 19 alkaen. Palkitulla runoklubilla esiintyvät keväällä toisen runokokoelmansa julkaissut Jani Nieminen, performanssitaiteilija Yrjänä Sauros, keväällä open mic -kilpailun voittanut runoilija ja romaanikirjailija Jussi Wahlgren sekä runoilija ja elokuvaohjaaja Mikko Myllylahti. Juhlaillan päättää punk-legenda Pelle Miljoona soolokeikalla. Tilaisuuden juontaa Helsinki Poetry Connection -kollektiivin perustaja Harri Hertell. Illan levyvalinnoista vastaa DJ Janne Lastumäki. Tapahtumassa järjestään myös open mic -osuus, jonka aikana yleisö on tervetullut esittämään omia runojaan. Tilaisuuteen on vapaa pääsy!

Mikko Myllylahti (s.1980) on Helsingissä asuva runoilija ja ohjaaja-käsikirjoittaja.

Yrjänä Sauros on helsinkiläinen, muusikko, kirjailija ja näyttelijä. Sauroksen esitykset usein koostuvat runonlausunnasta, omalaatuisista tarinoista ja monien instrumenttien kuten huuliharpun, kitaran ja saurofonin, joka on Sauroksen itse kehittämä jousisoitin, soitosta. 

Yrjänä Sauros

 

Jani Nieminen (s.1973) asuu Helsingissä ja on ammatiltaan erikoiskirjastonhoitaja. Niemisen esikoisrunoteos Kylässä ilmestyi vuonna 2009. Tarinamuotoinen runokerronta sai jatkoa myös keväällä 2011 ilmestyneessä, eroa ja siitä toipumista käsittelevässä teoksessa Kodittomille koirille.

Jussi Wahlgren (s.1952) on kokopäiväinen kirjailija. Hän kirjoitti 1990-luvulla paljon näytelmiä, joita esitettiin ulkomaita myöten. Viime vuosina Wahlgren on keskittynyt runoihin ja proosaan, ja hänen viides romaaninsa Taivaanrannan perillinen ilmestyi tänä vuonna. Runoissaan Wahlgren kirjoittaa vanhenevan miehen tunteista ja polttavasta rakkauden kaipuusta. Hänen runonsa kuvastavat nykyajan ihmisen kykenemättömyyttä sitoutua ja rakastaa. Wahlgren kysyy runoissaan, montako uutta alkua ihmiselle on tässä elämässä annettu.

Pelle Miljoona

Pelle Miljoona (s.1955) on suomalainen punk- ja rockmuusikko sekä kirjailija. Pelle Miljoona on suomalaisen punk-liikkeen pioneereja.

Tapahtuman järjestää Helsinki Poetry Connection yhteystyössä Nuoren Voiman Liiton kanssa.

Lisätiedot ja haastattelut:
Harri Hertell, tapahtumatuottaja
p. 040 506 3668
hkipoetryconnection@gmail.com
http://hkipoetryconnection.blogspot.com/

Harri Hertell & Marlito - On helppo menettää uskonsa

http://www.youtube.com/watch?v=Mkfu9Y2X2G4

Elämäni tärkein tapahtuma

Päästäkirjoituksen takana tällä kertaa Harri Hertell

Kolme vuotta sitten järjestin luultavasti elämäni tärkeimmän tapahtuman. Kyseessä oli Helsinki Poetry Connection -kollektiivin ensimmäiset sessiot, vaikka silloin en sitä vielä tiennyt eikä tuota nimeäkään ollut edes olemassa. Luulin järjestäväni yhden uniikin runoillan, mutta toisin kävi. Tässä kirjoituksessa yritän palata siihen mikä sai minut kutsumaan kourallisen nuoria sanataiteilijoita esiintymään vaatimattomaan korttelikapakkaan Töölössä. Ehkä myös tämän kirjoituksen kautta ymmärrän itsekin paremmin miksi teen sitä edelleen ja miksi niin monet ovat tapahtumistamme löytäneet kotisataman runoilleen, ainakin illaksi kerrallaan.

Kaikki alkoi luultavasti siitä, kun ala-asteikäisenä aloin bommata ja tehdä graffiteja. Tärisevät kädet pimeillä kujilla, kannujen metalliset tuoksut, raitiovaunujen hampaiden kiristelyt mutkissa ja läikikkäiksi muuttuneet tennissukat tarjosivat jännittävän maailman, johon paeta elämän kurjia tosiasioita. Kotona oli epätasaista ja vanhemmat olivat eroamassa. Laman vaikutukset tuntuivat edelleen lähes kaikissa perheissä. Noihin aikoihin tekemäni harakanvarpaat olivat tapa kapinoida kotona ja kaikkialla muuallakin vallitsevaa epätasapainoa vastaan, purkaa vihaani ja kertoa omista tuntemuksistani luovallakin tavalla. Se oli myös tapa saada kunnioitusta muilta.

Minusta ei koskaan tullut graffititaiteilijaa, mutta luultavasti ilman sen aikaisia sketsivihkoja en olisi koskaan alkanut kirjoittamaan runoja. Uusia heittotyylejä harjoitellessani vihkoihini alkoi ilmestyä kuin itsestään erilaisia mietelauseita ja angstisia runonpätkiä. Ihailin Basquiata. Hän oli graffititaiteilija, taidemaalari ja eräänlainen katujen runoilija. Minun runoni olivat tuolloin tietysti vain pastisseja muiden kirjoittajien tekeleistä, mutta laajensin koko ajan tuntemustani lukemalla. Ravasin kirjastoissa ja yritin imeä mahdollisimman paljon runoutta itseeni. Keskustelin paljon kirjallisuudesta ja elämästä filosofian opettajieni kanssa. Kiitos niistä hetkistä Jannelle ja Jukalle!

Erityisesti kotimainen runous kiinnosti minua. Pentti Saarikosken ja Teemu Hirvilammen kaltaisten runoilijoiden myötä bommailuharrastukseni alkoi jäädä taka-alalle. He olivat katu-uskottavia ilman tussejakin. Kirjoittamisesta tuli minulle yhä luontevampi ilmaisumuotu. Ystäväni eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita sanataiteesta. Tappeleminen, ryyppääminen, hatsin polttaminen ja naiminen oli paljon jännittävämpää. Joskus humalaisina iltoina luin kuitenkin kavereille tekstejäni eikä kukaan pilkannut tai nauranut, kaikki taisivat olla lähinnä yllätyneitä.

Ensimmäisen kerran esitin julkisesti runojani paikallisessa pubissa. Ravintoloitsija oli sanoittaja Junnu Vainion poika ja hän innostui kuultuaan, että kapakassa istuu nuori runoilijan alku. Hän pyysi minua lukemaan tekstejäni ja niinpä otin mikrofonin käteeni. Runoni käsittelevät jo silloin samoja aiheita kuin nytkin. Yritin etsiä epäkohtia yhteiskunnasta ja kuvailin rajuakin kaupunkielämää, sellaista jota olimme kaverieni kanssa eläneet ja nähneet. Laman ankeat kokemukset näkyivät teksteissä. Nurkkapöydän raksaäijät huutelivat minulle, että omaan helvetin monotonisen äänen. Ystäväni ilmoittivat ystävällisesti, että he repivät kaverusten päät irti, jos eivät ole välittömästi hiljaa. Tulikaste tuli hoidettua ja selvisin siitä mielestäni hyvin, ainakin hengissä. Kaveritkin puolustivat runoutta!

Pian minussa alkoi kyteä ajatus kaupungista, joka olisi täynnä hämyisiä kuppiloita ja niissä olisi ilta toisensa perään kiinnostavia runosessioita. Runoilijat, räppärit ja graffitimaalarit kokoontuisivat esittämään tekstejään ja joka ilta löytyisi uusia kykyjä. Aloin seurata Helsingin runokenttää ja kävin toisinaan mm. Nuoren Voiman Liiton ja Nihilin tilaisuuksissa. Mikään näkemäni ei kuitenkaan kohdannut sitä visiota mikä minulla oli. Tapahtumat olivat ihan kiinnostavia, mutta suurin syy pettymykseeni oli ehkä se, etten kokenut tilaisuuksia tarpeeksi avoimiksi. Minusta niissä vallitsi sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri. Toisinaan myös runous oli liian älykästä makuuni. Olivatko tapahtumat sitten oikeasti pienen sisäpiirin tilaisuuksia vai olinko vain liian ujo ottamaan kontakia keneenkään. Siitä voi olla montaa mieltä.

Kävin katsomassa useiden runoilijoiden esiintymisiä ja joskus humalassa uskaltauduin jopa juttelemaankin heidän kanssaan. Runoilijat itse olivat harvoin pettymyksiä, mutta tapahtumat tuntuivat tylsiltä, niistä puuttui bileiden tuntua. Missä olivat kaikki kaltaiseni nuoret? Missä olivat ne kundit, jotka olivat kasvaneet pussikaljapuistoissa ja Beltonin tuoksuisilla kujilla? Tapahtumissa esiintyivät liian usein samat, jo tunnetut runoilijat. En koskaan nähnyt ikäisteni lausuvan tilaisuuksissa tekstejään eikä siihen tarjottu edes mahdollisuutta, se oli ainakin kokemukseni. Tietääkseni kukaan ei järjestänyt open mic -iltoja.

Jossakin vaiheessa matkaa tutuistuin amerikkalaisiin Def Poetry Jameihin ja lätäkön sillä puolen jo vuosikymmeniä vaikuttaneeseen spoken word -kulttuuriin. Gil Scott-Heron oli loistava ja mikä funk siinä musiikissa olikaan! Saul Williams oli tietysti myös nerokas pitkien paperikääröjensä kera. Olin koko pienen ikäni kuunnellut rap-musiikkia, mutta spoken wordista en tiennyt paljoakaan. Kun lopulta suomalainenkin rap-kulttuuri nousi kellareista yleisön tietoisuuteen antauduin lopullisesti. Joukossa oli jopa nerokkaita kielenkäyttäjiä, runoilijoita biittien kera! Avaimen ensimmäinen levy oli merkittävä tapaus: siinä oli jotain niin voimakasta, ettei yksikään poliitikko olisi voinut hiljentää sen sanomaa. Sama pätee mielestäni edelleen Asan tuotantoon.

Odottelin vielä aikani ja toivoin, että joku alkaisi järjestää klubia, joka yhdistäisi runouden, rap-lyriikan ja mahdollisesti älykkään stand upinkin, mutta turhaan. Mielessäni ei ollut käynytkään, että voisin itse yrittää järjestää sellaisen illan. Hain jostakin syystä opiskelemaan kulttuurituotantoa, kaiketi postinjakajan pestini oli vituttanut jo liian pitkään. Pääsykoehaastattelussa menin sanomaan, että haluaisin tehdä Suomen parhaimman runofestivaalin, jossa yhdistyisi kaikki se, josta jo aiemmin olin haaveillut. Vastaus ilmeisesti kiinnosti lehtoreita ja aloin pian saada oppia kuinka tapahtumia todella järjestetään, mitä on tuottaminen.

Mielestäni koulussa kaikki opiskelijakollegat olivat paljon minua kokeneempia joten minunkin täytyi itse järjestää tapahtuma. Se avoin, riehakas, runoilta, joka ottaisi tavallisen sanataiteesta kiinnostuneen (ja kiinnostumattomankin) kansalaisen huomioon. Aloin etsimään "Poetry Slam -henkiseen" tapahtumaan esiintyjiä. Siinä tulisi olemaan rap-kulttuuria mukana, mahdollisesti poliittista stand upia ja ennen kaikkea nuoria runoilijoita! Halusin tapahtumiin epäkypsiäkin esiintyjiä, julkaisemmattomia, kunnianhimoisia tyyppejä, joilta vain puuttui areena esiintyä. Olisiko se runoutta, räppiä vai mitä, sen saisi yleisö itse päättää....

Epävarmuuteeni sain poetry slam -konkarilta Jouni Tossavaiselta apua. Hän kannusti minua, antoi vinkkejä ja tarjosi joitakin yhteistietoja. Olen siitä edelleen kiitollinen. Sain lopulta kerättyä rohkeuteni ja sovin päivämäärän töölöläisen kapakan kanssa. Kaksi kuukautta minua jännitti niin, etten iltaisin tahtonut saada unta. Pyörin Punavuorenkadun kämpässäni ja polttelin tupakkaa ikkunassa. Mietin miten kaikki tulisi menemään. En tuntenut esiintyjistä entuudestaan kuin yhden. Juontajaa ei tilaisuuteen ollut, joten päätin hoitaa senkin itse. Maksoin omasta pussistani jopa esiintyjille palkkoja. Vaatimaton äänentoisto tuotiin bändimme treenikämpältä.

Ensimmäisessä illassa väkeä oli lopulta paikalla yli sata henkeä. Heistä yli puolet olivat ystäviäni ja loput varmaankin esiintyjien ystäviä. Open mikkiin tuli yksi ihminen. Nyt tilaisuuksissa on hyvinä iltoina väkeä yli tuplasti enemmän. Nykyisestä yleisöstä en tuntenut ensimmäisen tapahtuman aikaan luultavasti ketään. Tänä päivänä jokaisessa open mikissä on yli kymmenen esiintyjää, toisinaan lähemmäs kaksikymmentä. Olemme tehneet yhden runolevyn, järjestäneet ja esiintyneet tuntuvasti yli 200 tapahtumassa, julkaisseet yhden runokirjan, olleet esillä melkein kaikissa mahdollisissa medioissa enkä näe mikä meidät enää voisi pysäyttää.

Uusia kiinnostavia ihmisiä ottaa minuun jatkuvasti yhteyttä ja tulee open mikkeihin esiintymään. Toisinaan meistä tulee jopa ystäviä. Olen löytänyt ympärilleni mielettömän tiimin upeita runoilijoita ja ennen kaikkea fantastisia ihmisiä. Ilman tuota ensimmäistä runoiltaa en olisi varmasti ollut Tampereella puusaunassa, jonka ovi oli tehty räsymatoista. En olisi nukkunut tuntemattoman ihmisen kodissa ja saanut tuntea olevani kotona. Ilman runoutta en olisi ollut Porissa juomassa olutta irkkupubissa ja hoiperellut kebablaatikko kainalossa hotelliin nukkumaan. Ilman HPC:tä en olisi ollut Turussa lukuisia kertoja nukkumassa kaverin nurkissa ja tavannut paikallisia konkareita Monkissa ja Huntterissa. En olisi varmaankaan käynyt samoissa määrin kirjamessuilla enkä kirjoittanut junassa runoja tuleva vaimo vierelläni. Ilman lyriikkaa en olisi istunut NVL:n toimiston tyttöjen kanssa lukuisia kertoja juomassa kahvia ja juttelemassa niitä näitä. Ilman spoken wordia en olisi juossut kumiankkojen perässä Tokoinrannassa muovipistooli kädessä. Ilman sanataidetta en olisi istunut juomassa olutta kotikuppilassa ja kuullut tarinaa viininpunaisesta samettitakista. Ilman rohkeutta en olisi saanut kaikkia niitä uskamattomia kokemuksia, joita runous on minulle jo nyt tarjonnut.

Oliko siis tuo ensimmäinen ilta merkillinen jossakin suuremmassa mittakaavassa? En tiedä eikä sillä ole oikeastaan mitään väliä. Onko kotimaisen runouden kenttä muuttunut tuon tapahtuman jälkeen? Siihenkin on vaikea vastata. Tärkeää minulle on se, että olen saanut löytää valtavasti kiinnostavia, lahjakkaita ja aitoja ihmisiä ympärilleni. Minulla on nyt niitä ystäviä, joita kipeästi kaipasin silloin kun terrorisoimme toisten ystävieni kanssa katuja kaljapäissämme. Niihin aikoihin kirjoitin Lauttasaaren yhteiskoulun kirjastossa erääseen runokirjaan, että kannattaa suoraan siirtyä tästä paskasta kunnon kamaan. Lue Melleriä, lue Hirvilammea, lue Bukowskia, lue Saarikoskea! Mitään ei kannata häpeillä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Täytyy olla ylpeä ja nöyrä samaan aikaan. Ehkä sillä reseptillä saadaan vielä jatkossakin kokea upeita hetkiä hienojen ihmisten ja sanataiteen parissa.

Kiitos runous, kiitos Helsinki Poetry Connection!

Kiiski Open Mic 24.9.

Vastarannan Kiisken (Runeberginkatu 26) open mic -sessiot jatkuvat jälleen lauantaina 24.9.2011 tällä kertaa jo kello 18.00 alkaen. Lämmittelijöiksi olemme saaneet Tuukka Hämäläisen, Johannes Laitilan ja Joel Fjäderin. Luvassa siis tiukkaa runoilua ja kitarointia moneen makuun!

Kiisken open mikeissä kuvio on yksinkertainen: ota lyriikkasi mukaan ja tule esittämään ne muille! Emme ole kytänneet kelloon esitysten aikana vaan jokainen saa esittää settinsä loppuun, harkintaa kuitenkin käyttäen. Instrumentit ovat sallittuja esityksissä, mutta niistä kannattaa laittaa infoa etukäteen osoitteeseen: hkipoetryconnection@gmail.com

Olemme yleensä palkinneet yleisön suosikin ja niin tälläkin kertaa aiomme tehdä. Helmilevyt ovat ystävällisesti luvanneet tarjota yleisösuosikille vapaapääsyn (+ avec) Joose Keskitalon ja Karhumaurin keikalle. Nämä sanataiteilijat esiintyvät Semifinaalissa samana iltana pian open mikkien jälkeen. Keikkapaikka sijaitsee  muutaman korttelin päässä Kiiskestä osoitteessa Urho Kekkosen katu 6 (käynti sisäpihalta).

Nähdään siis 24.9. Kiiskessä! Dägä dägä!

Kiisken open mic -sessioiden yhteistyökumppani syyskuussa

HPC Goes Puisto: KIITOS

Keväällä 2011 pieni joukkio HPC:n ydinrunopäitä keksivät jossakin vaiheessa, että kesällä pitäisi hyödyntää paitsi kelejä ja omaa esiintymisvimmaamme, niin myös haluamme tuoda nykypäiväistä runoutta esille ihmisille mahdollisimman konkreettisesti. Halu olla ihmisten ja runouden kanssa LÄSNÄ oli (ja on edelleen) kova, ja puistot vaikuttivat mainiolta miljööltä, jossa (pahaa-aavistamattomia) ihmisiä voitaisiin yllättää ja aktivoida.

Mic-checkiä ja maisemia Sinebrychoffin puistossa


HPC:n rakkaita luottorunopäitä: Kati Neuvonen ja Riikka Heinonen lausumassa. Alla
Kasper Salonen, sekä Niko Jylhä kitaraa lempimässä.

Kesäkuussa minä (Kasper) ja Elina Salo aloimme yhdessä idoimaan keikkoja kunnolla, konsepti hahmottui ja päivämääriä lyötiin lukkoon. Lopulta kokeilumielinen "ulkoilmarunoklubi" ylitti kaikki odotuksemme. Kesän lämmittämät ja pehmittämät ihmiset reagoivat esityksiimme positiivisesti ja kiinnostuneesti, ja yleisöäkin löytyi pienistäkin puistoista välillä arviolta satapäisiä joukkoja.
Puhumattakaan open mic -osioista: Karhupuistossa esille astui muilta klubeiltakin tuttuja rohkeita runopäitä; Kaisaniemessä kuultiin oivia ensikertalaisia ja mm. ranskankielisiä Pekka Streng -käännöksiä ja englanninkielisiä haikuja; Alppipuiston keikalla improvisaationkin siivittämät avoimen mikin kinkerit venyivät jo pitkälle toiselle tunnille ennen kuin aurinko alkoi panna maaten puihin puiston laitamilla; ja Koffarissa kuultiin niin laitapuolen kulkijain minijulistuksia kuin amerikkalaista nykypaatosta. Kaikki tämä vahvisti meille jo entuudestaan selvää käsitystä siitä, että Helsinki Poetry Connection on ME KAIKKI yhdessä, ja että edustamamme runokäsite on yhteisöllistä ja osallistuvaa.

HPC Goes Puisto opetti meille järjestäjille ja osallistujille paljon mm. ryhmämme dynamiikasta ja esitysten logistiikasta. Tänä syksynä kokoon editoitava lyhyt dokkari (ks. mm. tämän kirjoituksen kuvat vikasta keikasta (c) O-P Uusitalo) kielii toivottavasti suuresta rakkaudesta ja innostuksesta, jotka olivat paikan päällä käsin kosketeltavissa. Jos puistokeikat ensi kesänäkin toteutuvat, niin käytämme kaiken oppimamme niiden innovointiin ja parantamiseen.

Haluan omalta osaltani kiittää kaikkia esiintyjiä (ei missään järjestyksessä: Elina Salo, Niko Jylhä, Riikka Heinonen, Kati Neuvonen, Dxxxa D, Juho6, Tuukka Terho, Jarkko Jokinen, Aura Nurmi, Veera Aalto) ihanasta yhteisestä panoksesta -- ja Helsinki Poetry Connectionin puolesta KAIKKIA, jotka keikoille osallistuivat niin kokijoina kuin esiintyjinäkin. Dägä!


Open mic: Peter Siegenthaler (US) & Alan Prohm (US)



HPC LOVES YOU